Tilaviinien tuotantomäärät ovat edelleen kasvussa. Viinintuotanto ei tosin enää lisäänny yhtä voimakkaasti kuin muutama vuosi sitten, jolloin Suomen kartalle ilmestyi monia uusia viinitiloja.
Tilojen tuotantomäärissä viinit ovat etusijalla, ja niitä tuotetaan vuosittain yli 350 000 litraa. Liköörejä ja väkeviä alkoholijuomia valmistetaan noin 20 000 litraa.
"Viinintuotanto on kaikkein suurin bisnes valtion kassalle. Suurin osa hinnasta on veroja ja erilaisia lupa- ja valvontamaksuja", muistuttaa Suomen Viiniyrittäjät ry:n tiedottaja Maria Tigerstedt.
Tilojen viininmyynnistä saamaa rahallista tuottoa tärkeämpänä hän pitää sitä, että viininvalmistus luo suoraan ja välillisesti lähes 300 työpaikkaa maaseudulle.
Pohjois-Pohjanmaalla
vain yksi viinitila
Suomessa toimii tällä hetkellä neljäkymmentä viinitilaa. Lisäksi muutamalla tilalla on tarvittavat luvat, mutta toimintaa ei ole aloitettu tai se on vähäistä. Viinitiloja sijaitsee eri puolilla maata, mutta tuotannosta valtaosa keskittyy Pori-Kuhmo-linjan kaakkoispuolelle.
Pohjois-Pohjanmaalla toimii vain yksi tila, viinitalo Aito-Onni Oy Haapavedellä. MTK-Pohjois-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Reijo Flink arvelee, että viinitilojen vähyyttä selittää maakunnan vähäinen marjanviljely ja viininvalmistuksen kulttuuriperinteen puuttuminen.
"Viinitilojen menestys on sidoksissa matkailijavirtoihin. Pohjois-Pohjanmaalla edellytyksiä voisi olla nelostien läheisyydessä. Aiheesta pitäisi käydä enemmän keskustelua", Flink ehdottaa.
Lapin viinitilat sijaitsevat matkailukohteiden, kuten laskettelukeskusten, läheisyydessä.
Kotimaiset raaka-aineet ovat kilpailukykyisiä
Viininvalmistus on maatiloilla yleensä sivuelinkeino. Suomessa vain pari tilaa valmistaa viinejä päätoimisesti, mutta niilläkin viini liittyy tiiviisti matkailuun. Viinitilat, kuten Maria Tigerstedtin oma Elimäellä sijaitseva Mustila Viini Oy, ovat pitkälti matkailu- ja elämyskohteita.
Ensimmäiset suomalaiset viinitilat aloittivat toimintansa vuonna 1995 lainsäädännön muututtua.
Tilaviinien raaka-aineena käytetään yleisimmin herukoita ja omenoita, mutta tilat maustavat tuotteitaan lähes kaikilla puutarha- ja luonnonmarjoilla.
"Kaikki väri ja maku tulee aidoista, kotimaisista raaka-aineista. Esanssit ovat täysin kiellettyjä. Raaka-aineiden, värien ja makeusasteiden kirjo on hyvinkin suuri", Maria Tigerstedt kertoo.
Suoraan tiloilta voidaan myydä puhtaasti käymisteitse valmistettuja juomia, joiden alkoholin tilavuusprosentti on alle 13.
"Monilla tiloilla valmistetaan myös väkeviä viinejä ja muita väkeviä juomia, jotka ovat tilan omassa käytössä. Niiden vähittäismyynnin täytyy tapahtua Alkon kautta."
Tigerstedt pitää Alkoa kalliina ja kankeana myyntikanavana.
Viinitilojen sesonki ajoittuu kesään, kun matkailu muutenkin vilkastuu. Tärkeä on myös joulun aika, jolloin tiloilta hankitaan yksityis- ja liikelahjoja.
"Tyypillinen tilaviinin ostaja on keski-ikäinen tai sitä vanhempi henkilö, jolla on aikaa matkustella ja joka hakee erikoisuutta, puhtautta ja aitoutta. Tilojen kiertely on helppo tapa ottaa ensiaskelia viinin maailmaan."
Suomalaisten viinitilojen tuotteiden ulkomaanvienti on toistaiseksi vähäistä, mutta muutamalla tilalla vientiin menee jo suurin osa tuotannosta.
"Viinitilat ovat hyvin pieniä yrityksiä, eikä resurssit riitä lähteä merta edemmäs kalaan. Tähän mennessä kotimaiset markkinat ovat olleet hyvässä kasvussa. Se, mikä on ehditty tuottaa, on saatu myytyä paikallisesti", Tigerstedt toteaa.
Hän pitää pohjoisessa kypsyneitä raaka-aineita maultaan ja laadultaan kuitenkin myös kansainvälisesti kilpailukykyisinä.