Janne Lahtela nousee Torinon kisoissa Suomen kokeneimpien talviolympiakävijöiden aateliin. Viisillä kisoilla hän pitää neljättä sijaa Marja-Liisa ja Harri Kirvesniemen sekä Raimo Helmisen jälkeen. Kärkikolmikolla on käytynä kuudet kisat.
"Entä sitten", Lahtela hönkäisee.
"Tuollaiset tilastot ovat minulle ihan tyhjänpäiväisiä. Niitä voi miettiä sitten joskus golfmaila tai viehevapa kädessä. Nyt niillä ei ole mitään merkitystä. Tilastot ovat tilastoja ja kisat ovat kisoja", Lahtela vuodattaa.
Albertvillessä 1992 Lahtela oli 17-vuotias arvokisojen ensikertalainen. Sijoitus oli 18.
Karsintakisassa keltanokka pääsi kertalaakista isojen kisojen tunnelmaan.
"Kansa mylvi ja heitteli lumipalloja. En nähnyt enkä kuullut mitään."
Hysteria ei johtunut Lahtelasta, vaan häntä ennen laskeneesta oman kylän pojasta (Edgar Grospironista), joka lopulta pokkasi kultamitalin.
"Sitä laskua en unohda ikinä. Hädrelli rinteessä oli aivan mahdoton, ja itseäni jännitti ihan vietävän paljon."
Lillehammerissa 1994 kemijärveläinen pani tuplasti ensimmäisiä olympiakisoja paremmaksi: hän oli yhdeksäs.
"Enää ei tarvinnut jännittää pätkän vertaa. Vedin ylhäällä teltassa sikeitä vielä puoli tuntia ennen kisan alkua. Rinteessä oli aivan valtavasti porukkaa, varmaan 30 000 ihmistä. Meteli oli mahtava ja tunnelma katossa."
Naganossa 1998 tärppäsi. Lahtela nousi ensimmäistä kertaa kansainvälisissä arvokisoissa palkintopallille ja sai vielä kaverikseen serkkunsa Sami Mustosen. Lahtela oli hopealla ja Mustonen pronssilla.
"Edes maailmancupissa emme olleet päässeet pallille. Koko reissu oli kuvainnollisesti yhtä shamppanjapullojen poksahtelua, ruusun tuoksua ja vesisängyn autuutta. Se oli yhtä paratiisia", Lahtela sanoo.
"Oman lisänsä kisatunnelmaan toi, kun maalialueella olivat suomalaiset NHL-tähdet huutamassa kurkku suorana."
Salt Lake Cityssä 2002 Lahtela kirjoitti lopullisesti nimensä historiaan. Kultamitali irtosi polvivaivaisenakin hurjalla laskulla.
"Se oli työvoitto. Kultamitalia ei saa vahingossa: sitä pitää haluta ja se pitää ottaa. Tavoitteen saavuttaminen oli totta ihmeessä helpotus, mutta muuten olympiavuodesta jäi kaikkea muuta kuin positiiviset fiilikset. Olin niin loppu."