Harkinnanvaraista valtion rahoitusavustusta voidaan myöntää kunnille, jotka tarvitsevat lisätukea ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten talousvaikeuksien vuoksi. Kuten Kalevan torstainen uutinen kertoi, tilapäisestä ja harkinnanvaraisesta tuesta on tullut monelle pohjoissuomalaisellekin kunnalle viime vuosina enemmän tai vähemmän jatkuva. Utsjoki sai vuosina 1994-2007 avustusta 13 kertaa, Muonio ja Ylivieska kymmenen.
Joidenkin kuntien asema on jo maantieteen vuoksi pysyvästi hankala. Jos kunta ei ole isojen reittien varrella, jos voimakkaan matkailuelinkeinon syntyyn ei ole edellytyksiä tai jos luonnonvaratkaan eivät tarjoa erityisiä vaurauden lähteitä, vaara joutua pysyvään ahdinkoon kasvaa. Jos päälle vielä iskee vaikkapa suuren työnantajan lähtö, talous voi vajota ylivoimaisiin vaikeuksiin. Näissäkin kunnissa kansalaisten kuuluu saada lain turvaamat peruspalvelut. On oikein, että valtio silloin tulee apuun.
Nykyisessä valtionosuusjärjestelmässäkin on epäilemättä hiomisen varaa. Sen pitäisi ottaa nykyistä paremmin huomioon kunnan erityisolot. Ei vaadi ihmeellisiä taitoja pitää kunnan talous vakaana suurten kasvukeskusten tuntumassa, mutta paljon vaativampaa on tehdä sama, jos ollaan syrjässä, väki vähenee ja ikääntyy.
Harkinnanvaraista apua saaneiden kuntien listaa katsomalla ei kuitenkaan voi välttyä ajatukselta, että kysymys ei ole vain epätasaisista lähtökohdista, vaan myös kehnosta taloudenpidosta ja avun hausta tavan vuoksi. Kaikki avustusluukulla taajaan vierailevat kunnat eivät ole mitään korpipitäjiä tai ennakoimattomista iskuista kärsineitä. Toisaalta keskusten sivussakin sijaitsevat kunnat ovat selvinneet ilman tilapäistä apua. Pohjois-Suomesta esimerkiksi Ranua ja Suomussalmi ovat tulleet koko mainitun vuosijakson toimeen ilman lisäavustuksia.
Tänä vuonna harkinnanvaraista avustusta on hakenut 121 kuntaa. Haettu summa on 124 miljoonaa euroa, mutta jaettavaa on vain 20 miljoonaa. Kun anottu summa on kuusi kertaa suurempi kuin jaettava, moni hätäapua toivonut kunta joutuu ikävien leikkausten eteen.
Kun valtionosuusjärjestelmää uudistetaan, kuntien erilaiset lähtökohdat on syytä ottaa huomioon. Samalla pitää päästä irti jatkuvista tilapäisistä tuista. Valtion piikin ei pidä olla pysyvästi auki sellaisille kunnille, jotka ovat aiheuttaneet itse ongelmansa huonolla taloudenpidolla. Se on väärin myös muita kuntia kohtaan.
paakirjoitus@kaleva.fi