Siikalatvan kunnassa ovat kuulemma useammatkin kunnanvaltuutetut vetäneet herneen nenään. Ihan kriisiä on pukannut, ja on tullut syrjitty olo.
Syy tähän on se, että he saivat vasta jälkikäteen kuulla ministerismiehen vierailleen kunnassa. Eivät päässeet kaikki halukkaat pokkuroimaan ministeriä, vaikka näemmä olisivat sitä niin kovasti halunneet. Kovasti se on tuntunut joistakin kuntapäättäjistä epäreilulta.
Ihan hyvä vain, että kuntapäättäjille ei asiasta kerrottu. Eikä haittaa, vaikka he eivät ministerin tulosta lehdestäkään huomanneet lukea eivätkä radiostakaan asiasta kuulleet.
Todennäköisesti ministeri itse oli vain tyytyväinen, että häntä ei ollut vastassa hymistelevä jono kunnanvaltuutettuja käsipäivää ropsimassa.
Ministerien maakuntavierailuja on monenlaisia. Tyypillisin taitaa olla pr-henkinen pokkurointipyrähdys potentiaalisten äänestäjien keskellä. Kätellään, hymyillään ja puhutaan paljon, mutta mitään ei sanota.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen keskiviikkoiltana Siikalatvan Mankilaan tekemä tilavierailu oli kaukana tällaisesta. Vaikka ministeri saapui Mankilan Kiljontielle näyttävästi mustalla Volvolla kravatti kaulassa ja epämääräinen saattue vanavedessään, ei Koskinen tullut Mankilaan kokoomuslaisena käännyttäjänä.
Koskinen tuli Mankilaan asiasta ja asenteella. Ministerin elekielen ja käytöksen perusteella voisi jopa tulkita, että ihan oikeasti hän olisi halunnut tulla yksin. Hän olisi mieluiten tullut auttamaan ja tukemaan rajun kesätulvan koettelemia kollegoitaan hauholaisena maanviljelijänä Jari Antero Koskisena.
Kun ministeri omin silmin näki ja omin sieraimin haistoi tulvaveden aiheuttamat vahingot viljelijä Mika Räbinän pelloilla, sai kaikki toisarvoinen jäädä taka-alalle. Väsynyt ja huolestunut viljelijä sai ministerin täyden huomion.
Jos ministeri vain olisi kehdannut, hän olisi toimittanut kaikki muut paikalle änkäytyneet jonnekin aivan muualle. Koskinen ei olisi enää paljon selvemmin voinut olemuksellaan viestiä, että nyt ei kiinnosta small talkit eikä turhanpäiväiset lätinät.
Ministeri oli ihan aidosti huolestunut, todennäköisesti kauhuissaankin näkemästään. Hän kyllä oli tietoinen tilanteesta Mankilan alueella, mutta karu totuus konkretisoitui vasta paikan päällä.
Ministerin vierailua isännöinyt Mika Räbinä oli saanut ennakkoon tietää Koskisella olevan puoli tuntia aikaa viipyä Mankilassa. Maa- ja metsätalousministerin tilannetajusta ja tilanteen vakavuuden ymmärtämisestä kertoo paljon se, että vierailun aikana ei kelloa vilkuiltu. Loppujen lopuksi ministeri viipyi Räbinän juttusilla toista tuntia.
Kaikki paikalla olleet näkivät, että Koskinen oli aidosti läsnä, kuunteli ja suorastaan antoi itsensä kovia kokeneen viljelijän käyttöön. Ministeri ei yskinyt vastaan, kun hänelle tuotiin käytetyt ja valmiiksi kuraiset kumisaappaat pientä kävelykierrosta varten.
Vastaavasti ministeri Koskinen saa olla tyytyväinen siitä, että tilavierailun isäntänä toimi nimenomaan Mika Räbinä. Varmasti epätoivoisiakin hetkiä tulvaa vastaan taistellessaan kokenut viljelijä ei sortunut pokkuroimaan ministerin edessä, vaan keskittyi olennaiseen ja onnistui antamaan Koskiselle kattavan ja realistisen kuvan Siikajoen varren viljelijöiden tilanteesta. Ei vain omastaan, vaan kaikkien muidenkin puolesta.
Ne Siikalatvan kuntapäättäjät, jotka eivät harmikseen päässeet paistattelemaan ministerin näkökenttään, voivat ottaa herneet nenistään. Itse asiassa he voivat olla nyt jälkikäteen tyytyväisiä, kun välttyivät nolaamasta itseään Mankilassa.
Jos on tilannetajua ministerillä, niin sitä saisi olla myös kunnanvaltuutetuilla. Joskus tilanne on niin vakava, että siinä ei ole sijaa oman kilven kiillottamiseen.