Tornion kansalaisopiston kivirakennus kaupungin keskustassa on tuttu paikka kantojärveläiselle Taisto Oukalle. Täällä on tullut piipahdettua eräskin ilta kieltä oppimassa ja tietotekniikkaan tutustumassa. Hyvät ovat olleet eväät: Matkaileva eläkeläinen ei jää tuppisuuksi, vaan kulkee reissuillakin omia polkujaan päästäkseen porisemaan paikallisten ihmisten kanssa.
"Minä olen siinä mielessä utelias ihminen, että kierrän kaikki syrjäseudut. Yleensä katoan ryhmästä heti kun se on mahdollista. Pikkukujilla kohtaa todellisen elämän", Australiaa ja Antarktista lukuunottamatta kaikilla mantereilla vieraillut Oukka selvittää.
Oukalla, 70, riittää makoisia sattumuksia matkoiltaan. Tuttuja on siunaantunut muun muassa Pietarista, jossa Venäjän harrastaja pääsee kulkemaan tsaarien aikaista vanhaa keskustaa asiantuntijan opastuksella.
Matkustaminen ja kansalaisopistolaisuus kulkevat Oukan elämässä käsi kädessä. Molempiin jäätiin koukkuun 1987, jolloin viljelijäperhe vaimon sairastuttua pani karjan pois. Isännästä tuli viimeisiksi työvuosikseen koneyrittäjä. Matkakuumetta on päästy purkautumaan todenteolla vasta viime vuosikymmenellä, kun työelämä jäi taakse.
Opiskelu liian
hieno sana
"Karjanpidon lopettamisen jälkeen menin välittömästi kansalaisopiston kursseille. Kun olin tottunut tekemään iltaisin töitä, oli keksittävä tekemistä ehtoiksi vastakin", hän muistelee
Samaisena vuonna Oukka piti elämänsä ensimmäisen kesäloman ja suuntasi matkan Jaltalle. Siinä syntyi kipinä venäjänkielen harrastamiseen. Ja mies puhuu nimenomaan harrastamisesta, opiskelu kun tuntuu liian juhlalliselta.
"Jaltalla tuli orpo olo, sillä paikalliset eivät puhuneet englantia, jota itsekin sokelsin huonosti. Piti päästä jotenkin kiinni kirjaimiin ja itse kieleen. Onhan Venäjä meidän naapurimme ja Suomessa puhutaan hämmästyttävän vähän venäjää", Oukka perustelee kurssille lähtemistään.
Parhaimmillaan hän kävi yhtä aikaa kolmea kielikurssia: ruotsia, englantia ja venäjää. Ruotsi putosi pois ja on miehen mukaan jo lähes täydellisesti unohtunut. Venäjää hän on käynyt oppimassa myös Kemissä Toivola-Luotolassa.
"Englantiakin pitäisi taas lähteä verestämään. Englannilla pärjää nykyään jopa Venäjällä", Oukka huomauttaa ja manaa englantia tappajakieleksi, joka hivuttautuu salakavalasti suomen kieleenkin ja suomalaiseen kulttuuriin.
Suutarina ja
komentajana
Koska kansalaisopisto on Taisto Oukan omien sanojen mukaan yhden sortin huumetta, tyydytyksen saamiseksi ei ole riittänyt vain kielten poimiminen kurssilistalta. Viime talvena istuttiin vaimon kanssa kolmella tietotekniikan lyhytkurssilla.
"Pitihän ne käydä, kun sain itseltäni 70-vuotislahjaksi sylimikron. Ei sen ostamiseen mitään tosipätevää syytä ollut, ehkäpä vain ajan virrassa kulkemista." Pätevää tai ei, mutta mikrolla maksetaan laskuja, pidetään sähköpostitse yhteyttä lapsiin ja lastenlapsiin ja surffaillaan hieman netissäkin.
Kansalaisopiston kautta Oukka on ajautunut myös Peräpohjolan markkinoille, Torniossa useana kesänä historialliseen tyyliin järjestettyyn näytelmälliseen tapahtumaan. Neljä vuotta hän esitti päätoimisesti maallikkosaarnaajana toiminutta suutaria. Viimeisin rooli on varuskunnan komentajuus, "koska pystyn puhumaan venäjää".
Vanhan ajan markkinat ovat mukava elämys. "Jos kokemus olisi ollut kielteinen, se olisi jäänyt yhteen kertaan. Kielteisiä kokemuksiahan ei tarvitse hakea, niitä tulee kyllä itsestään", Taisto Oukka tietää.