Kolumni

Ti­kuis­ta asiaa

Aivan yhtäkkiä Suomessa on alkanut mennä äärimmäisen huonosti. Suunnilleen kahdessa päivässä talouselämämme selkäranka, peruspilari ja puujalka, metsäteollisuus, on romahtanut raunioiksi. Katastrofi uhkaa, parahtaa pääministeri.

Aivan yhtäkkiä Suomessa on alkanut mennä äärimmäisen huonosti. Suunnilleen kahdessa päivässä talouselämämme selkäranka, peruspilari ja puujalka, metsäteollisuus, on romahtanut raunioiksi. Katastrofi uhkaa, parahtaa pääministeri. Sellupomot eivät halua pelotella, vaan toteavatpahan vain tosiasiana, että kohta suljetaan loputkin tehtaat Suomesta ja siirretään Kiinaan. Puuta piti saada eilisaamuun puoli kymmeneen mennessä, mutta eipä tainnut tarpeeksi tulla.

Enää on avoinna vain päivämäärä, milloin koko maasta tulee yhtä Kemijärveä. Viimeisenä oljenkortena yritetään pelastaa se mikä pelastettavissa on houkuttelemalla ihmisiä myymään puuta teollisuuden raaka-aineeksi. Tarjolla on peräti 50 prosentin veronalennus, jonka toivotaan tepsivän.

Kieltämättä tuollainen tarjous panee miettimään, mitä voisimme tehdä kansakunnan pelastamiseksi. Ensi tilassa tietysti hakataan metsämme sileiksi, muttei ole varmaa, riittääkö se. Muidenkin kuin metsänomistajien on syytä kaivaa varastojaan ja luovuttaa kaikki puutavara sellun ja paperin tekijöille. Kyllä melkein jokaiselta jotakin löytyy, ja kun siitä vielä saa veronalennuksia, etsiminen kannattaa.

Nyt tulee itse kunkin koluta kaapit ja varastot, joihin melkein jokaisella on kertynyt kaikenlaista tarpeetonta puurojua, kuten pieneksi käyneitä jääpallomailoja, vanhoja tuoleja, puukenkiä, laatikoita ja laudanpätkiä. Jos ne kaikki kannetaan pihalle suureen läjään ja tilataan UPM Kymmenen rekka-auto ne sieltä nousemaan, kaikki osapuolet voittavat: itse pääsemme eroon tarpeettomasta roinasta ja saamme vähän verovapaata tuloakin, ja UPM saa kierrätysraaka-ainetta, josta voi valmistaa sanomalehtipaperia. Parhaassa tapauksessa tälle lisäpaperille pystytään painamaan viikon lehdet, joissa kerrotaan, kuinka huonosti metsäteollisuudella menee.

Olemmeko koskaan ajatelleet sitäkään, kuinka paljon klapeja käytämme saunaa lämmittäessämme? Suomalaiseen perinteeseen kuuluu saunailta lauantaisin, mutta eihän se nykymökkiläiselle riitä. Monella kyly höyryää myös keskiviikkoisin, hurjimmilla joka ilta. Jos tyydymme pelkkään lauantaisaunaan, tai siirrymme käyttämään sähkösaunoja, polttopuita säästyy mottitolkulla. Kun myymme ne halvalla Stora Ensolle, klapeista voidaan keittää sellua useita tonneja ja jokin tehdas saattaa hyvinkin säilyä Suomessa pari kuukautta aiottua pitempään.

Saunanpesän sytyttäjien ja tupakoitsijoiden kannattaa myös muuten ajatella vastuullista kuluttamista. Se merkitsee sytkärin hankkimista ja puisista tulitikuista luopumista. Jos jokainen suomalainen jättää raapaisematta kaksi tulitikkua, siitä säästyy jo kymmenen miljoonan tulitikun verran haapapuuta käytettäväksi talouselämämme pelastukseksi. Ne jotka eivät tulitikkuja käytä, voivat täyttää kansalaisvelvollisuutensa kaivamalla sekä ylä- että alahampaansa samalla hammastikulla.

Jos vielä tiedemiehemme onnistuvat jalostamaan kaikki valtakunnassa esiintyvät puupäät metsäteollisuuden raaka-aineeksi, ehkä me tästä puupulasta sittenkin vielä selviämme.