Saattaa olla, että tämä kampe on ollut ainakin naisvaltaisissa suvuissa monelle kiinnostavin esine jo vauvana. Kiiltää ja lonksuu ihanasti, niin kauan kunnes iho jää ensimmäisen kerran metallisten leukojen väliin. Auh!
Nuorella on jo tarkka tieto, mitä kamppeella tehdään, mutta sittenkin vielä iho jää väliin. Tässä vaiheessa ollaan jo oikealla suunnalla, ja enää vain silmäluomet punottavat harjoituksen puutteesta.
Joku saattaa ajatella, että on aivan sama tököttävätkö ripset piikkisuorana vai kaartuvina, mutta ei se ole sama. Kamppeeseen tottuu samalla tavalla kuin tottuu lorauttamaan kahviinsa tilkan maitoa. Kyse on siis ennen kaikkea rituaalista.
Vaikka markkinoille on tullut paristolla toimivaa lämmitettävää ripsentaivutinta ja lukuisia erilaisia muovihärveleitä, ei moni halua luopua perinteisestä metallisesta ripsentaivuttimesta. Värivaihtoehtoja on ainakin kultaisia ja hopeanhohtoisia.
Osassa on jopa mustat muoviosat sormensijoja pehmentämässä.
On päivänselvää, että meikattuja ripsiä ei saa taivutella, ja yhtä tarkassa tiedossa, että juuri silloin ne taipuvat parhaiten.
Loppuelämä on kamppailtava, ottaako riskin vai ei. Nuoruusvuosina nähtiin ajoittain liikkeellä myös vallan ripsettömiä neitokaisia. Ripsentaivutinta joutuu myös huoltamaan ajoittain. Hyvin varustelluista tavarataloista sekä kosmetiikkaliikkeistä ja -osastoilta saa varaosina uusia kumiosia metallileukojen väliin.