Jari Kurri ja Esa Tikkanen pääsivät aistimaan takavuosien joukkuetoveriensa kanssa, miltä tuntui pelata ulkona 20 asteen pakkasessa ja lähes 60 000 katsojan silmien edessä. Muisto tapahtumasta on ehkä pakkasen värittämä, mutta lämpöä toi varmasti se, että kumppanukset pääsivät vielä kerran pelaamaan samassa ketjussa Wayne Gretzkyn kanssa.
"Ihan mukavaa se oli. Tuntui, että oli kylmä, mutta kun päästiin peliin niin kylmyys unohtui. Ja sitten se meni ihan totiseksi touhuksi, saamari. Montreal rupesi tulemaan kovaa. Se todistaa, että jäällä oli voittajaverta. Hyvä show", Kurri arvioi pelistä, jonka Oilers voitti 2?0.
Tikkasta harmitti jään kunto, ei pakkanen.
"Tosi hauskaa oli, mutta jää hajosi aika helposti. Siellä oli pieniä lovia siellä sun täällä. Jokainen varmaan näki, että kiekko pomppasi aika pahasti, mutta eihän se ollut mitään uuttaa meikäläiselle, joka on tottunut pelaamaan Madison Square Gardenin huonolla jäällä", Tikkanen nauroi.
Kurri pani asiat järjestykseen. "Ei ollut mikään ihan huippujää edes meidän luokan pelaajille, joilla ei enää ole hirveästi jalkoja tai käsiä jäljellä", Kurri hymyili.
Ottelun maalit kirjattiin Ken Linsemanille ja Marty McSorleylle, mutta suurimmat suosionosoitukset menivät maalivahdeille, Grant Fuhrille ja Bill Ranfordille, jotka venyivät kumpikin muutamaan paraatitorjuntaan.
"Veikkasin, että olisimme nähneet enemmän maaleja. Ja oltaisiin varmaan nähty, ellei meidän kaksi veskarihuijaria olisi ollut kauhealla pelipäällä. Pelattiin nykykiekkoa, eli maalit olivat harvassa", Kurri arvioi.
Kuin ennen
Konkarit nauttivat pelistä. Tunnelmassa oli aistittavissa paluuta entiseen.
"Tuntui siltä kuin aika ei olisi mennyt mihinkään. ?Back to the eighties?. Sama huumori lentää, jätkät eivät ole oikeastaan muuttuneet ollenkaan. Olen vuosien mittaan nähnyt osan kavereista, mutta oli myös sellaisia, joita en ole nähnyt moneen, moneen vuoteen", Kurri kertoi.
"Olen aina toivonut että tällainen tapahtuma järjestettäisiin. Että saisimme tällaisen yhteisen hetken."
Ja Tikkanen oli Kurrin kanssa samaa mieltä. "Tämä on ollut mahtavaa, kuin uni. Meillä oli loistava joukkue ja mahtava henki. Ja ystävyyttä riittää, sen on saanut huomata täällä parin päivän ajan. Tunnelma oli mahtava, kun tavattiin ensimmäistä kertaa tämän tapahtuman yhteydessä. Kaikki halasivat toisiaan. Olemme kuin iso perhe", Tikkanen sanoi.
Tuskin toistuu
Edmontonin ensimmäisestä Stanley cupista on kulunut 19 ja viimeisestäkin 13 vuotta. Vuosien varrella mestarit eivät ole kohdanneet kertaakaan joukkueena, ja tuskin kohtaavat näissä merkeissä vastedeskään, vaikka kaikilla oli mukavaa.
"Tuntuu siltä, että tämä ehkä oli viimeinen kerta. Puhuessani Gretzkyn ja Messierin kanssa sain sellaisen kuvan, että he eivät ole hirveän innokkaita pelaamaan toista samantapaista ottelua. Mutta katsotaan, mitä tapahtuu, kun miehet rupeavat täyttämään 50 ja 60 vuotta", Kurri mietti.
Tikkanenkaan ei usko, että tapahtuma toistuu. "Ihmisiä ei kiinnosta, jos näitä järjestetään liikaa, ja olemme jutelleet pelaajien kanssa aika paljon siitä, että tämä on nyt tässä. 1960-luvun mestarit vastaan 1980-luvun mestarit. Ei tällaista tapahdu enää koskaan", Tikkanen sanoi.
Edmontoniin suomalaiskaksikko haluaa tulla vielä monta kertaa.
"Toivottavasti ei tule pitkää taukoa. Täällä on tosi mukava käydä. Täällä on niin paljon loistavia muistoja", Kurri sanoi.