Helsinki "Keinulaudan toinen pää oli tyhjä. Se osoitti ylös kohti yksinäisen kuusen latvaa ja taivasta. Keinulaudan toisessa päässä istui Pii. Se istui ja odotti, että joku tulisi keinumaan sen kanssa. Kukaan ei tullut tänäänkään".
Keinuminen toi Finlandia Junior -palkinnon kirjailija Timo Parvelalle sekä kuvataiteilija Virpi Talvitielle. Heidän satukirjansa Keinulauta (WSOY) palkittiin torstaina 26 000 eurolla, jonka Parvela ja Talvitie jakavat. Palkinnon valitsi kuudesta esiraadin nimeämästä ehdokkaasta kirjailija, käsikirjoittaja ja ohjaaja Jukka Virtanen.
Virtanen perusteli valintaa seuraavasti: "Keinulauta on jännittävä, hauska, viisas ja kaunis kirja".
- Aika näyttää, kuinka korkealle lukijat Keinulaudan heilauttavat. Siinä on ainekset yltää lastenkirjaston klassikkohyllylle. Pii itse vastaa tuohon kysymykseen realistisesti: "Keinuminen on mahdotonta, jos toinen on ihan tyhmä", Virtanen sanoi puheessaan.
Runsaasti kuvitetussa kirjassa karhuhahmoinen Pii etsii kaveria keinumaan laudan toiseen päähän. Keinuminen ei onnistu, jos toisessa päässä ei istu kukaan. Sitten suuri kuusi kaatuu keinulaudalle ja heilauttaa Piin avaruuteen. Pii liukuu kuunsiltaa maahan ja kohtaa monenlaisia olentoja: riiteleviä honkkeleita, avuliaan haitaran, lempeän kalakin, ilkeän unnilauman, joka ei ota pienintä unnia leikkiin mukaan. Kaikki menee elämässä ylös ja alas, ihan niin kuin keinulaudalla.
Tekijätkin keinuivat
Palkittuun lopputulokseen johtanut kirjantekoprosessi oli melko erikoinen. Parvela ja Talvitie eivät ennen tätä kirjaansa tunteneet toisiaan, mutta kustannustoimittajan ehdotuksesta he tapasivat.
- Istuimme aika pitkän palaverin kahvilassa, jonka tuotoksena oli yksi ainoa sana: keinulauta, Parvela paljastaa.
- Useinhan kuvakirjat syntyvät niin, että on teksti, johon kuvittaja tekee itsenäisesti kuvat. Ne ovat enemmän tai vähemmän kahden taiteilijan töiden summa, hän jatkaa.
Tämän työn Parvela ja Talvitie tekivät kuitenkin kokonaan yhdessä. Siinä missä kirjailijalla oli tukoksia, kuvittaja auttoi.
- On ainutlaatuinen kokemus, että sain olla mukana alusta asti. Etsimme yhdessä teemoja ja syitä kirjan tekemiseen. Pääsin seuraamaan ongelmia ja lukkojakin, ja tuntui, että minusta saattoi olla apuakin, kun lähetin kuvia, ja niistä alkoi tekstiä syntymään, Talvitie puolestaan sanoo.
Erityisesti alkuvaiheessa kuvittajasta oli apua. Päähenkilön hahmon löytyminen ja kuva jossa Pii sinkoutuu avaruuteen vahvistivat Parvelalle, että kertomuksen alku toimii. Parvelan mukaan välillä kuva sai pääasemankin.
- Siellä missä kuva vie, tekstiä ei tarvita. Olen poistanutkin runsaasti tekstiä, kun huomasimme että kuva kertoo kaiken. Lopputuloksena on kirja, josta pitää lukea sekä teksti että kuvat.
Vuorovaikutuksen teema
Keinulaudassa Pii jakaa lapsenomaista elämänviisautta keinufilosofialla, muistiin merkitsemillään lauseilla. "Keinumisesta ei tule yhtään mitään, jos ei kuuntele toista."
Kirjassa vahvana teemana on vuorovaikutus, joka Parvelan mukaan syntyi keinumisen mielikuvan kautta. Teema liittyy hänen mukaansa myös tämän päivän lasten maailmaan.
- On ehkä syytä olla hieman huolissaankin lasten ja nuorten vuorovaikutustaidoista. Ne saattavat olla erinäisistä syistä vähän hakusessa.
Hänelle itselleen kertomus on kuitenkin ennen kaikkea itsensä löytämisestä, vaikka tarinassa voi lukea monia kerroksia.
- Ystävä ei olekaan konkreettinen olento vaan ikään kuin toinen puoli itsestään. Siihen tavallaan viittaavat Pii ja Argon -nimetkin: molemmat ovat alkuaineita, joista toinen on kiinteä ja toinen on kaasumainen olomuodoltaan, Parvela paljastaa.