Eva-Stina Byggmästar: Älvdrottningen, runokokoelma, Söderströms Byggmästarin runoääni imaisee heti lukijan mukaansa maailmaan, josta ei pääse irtautumaan edes kirjan viimeisen sivun jälkeen. Kokoelma on virkistävä ja kaunis.
Joel Haahtela: Perhoskerääjä, romaani, Otava Joel Haahtelan romaani pohtii miten ja mistä rakentuvat identiteetin ja nykyhetken perustana olevat muistot. Tarinan merkitykset syntyvät vaivihkaa ja vaikeasti jäljitettävästi, mikä tekee lukukokemuksesta haastavan ja älyllisesti palkitsevan.
Jari Järvelä: Kansallismaisema, romaani, Tammi Kansallismaiseman kuvassa Suomesta ei ole jälkeäkään topeliaanisesta tai runebergilaisesta idyllistä. Itsenäisyyden ajan historiaa käsittelevän trilogian kolmannessa, itsenäisessä osassa Karjalan Kannas näyttäytyy vuonna 1938 yhtä karuna kuin ajan henki autoritaarisine aatteineen. Järvelä hallitsee hyvin rikkaat aineksensa ja tyylilajinsa tragediasta farssiin.
Malin Kivelä: Du eller aldrig, romaani, Söderströms
Kivelän teos on kielellisesti naseva ja sujuva kuvaus yksinäisyydestä, Elviksestä ja lumesta. Kirjailija upottaa tapahtumat tummaan mutta toiveikkaaseen kaihoon, jossa on jotakin houkuttelevan unenomaista ja ajatonta. Romaani on viimeistelty huolella.
Maritta Lintunen: Ovisilmä, novelleja, WSOY Maritta Lintusen novellien ovisilmistä näkee moneen maailmaan. Novellit rakentuvat notkeasti ja omalakisesti, jokainen kuvaamiensa ihmisten näköisiksi.
Riikka Pelo: Taivaankantaja, romaani, Teos Riikka Pelo kuvaa esikoisromaanissaan eläytyvästi ja aistivoimaisesti pienen tytön selviytymiskeinoja ahdasmielisen lahkolaisuuden painamassa kyläyhteisössä. Riikka Pelon kieli on monikerroksista ja runollisen tiheää, se sulauttaa luontevasti itseensä aineksia uskonnollisesta puheenparresta sekä Raamatun, hengellisten laulujen ja kansanrunouden kielestä.
Sanna Ravi: Ansari, romaani, Johnny Kniga Sanna Ravi tutkii esikoisromaanissaan jatkosodan aikaa ennen käsittelemättömästä näkökulmasta. Isänmaallisen ideologian ja propagandan intomielisesti sisäistänyt postinhoitaja saa tehtäväkseen siviiliväestön mielialojen tarkkailun ja raportoinnin. Ravi kirjoittaa nautittavan notkeasti ja virheettömästi. Hän hallitsee hyvin ajan ja ideologian kielen, osaa "kirkastaa" sen ja käyttää sitä parodian ja ironian välineenä gogolmaisen taitavasti.
Johanna Venho: Yhtä juhlaa, runoelma, WSOY Johanna Venhon runoelman nainen kulkee arjen kumisaappaat jalassa loitsujen ja satujen maagisessa puutarhassa. Naisen ja äitiyden arjen, kansanlaulujen ja satujen kielten sävelet kutoutuvat omaääniseksi ja eheäksi kokoelmaksi. Venho uudistaa ja tihentää kielensä myötä ympäröivää maailmaa niin, että lukijakin näkee sen hetken verran virkistävän toisin.