Tii­ti­sen listaa ei anneta tut­ki­mus­käyt­töön - Supo: Voisi ai­heut­taa va­hin­koa valtion tur­val­li­suu­del­le

Suojelupoliisi ei myönnä niin sanottua Tiitisen listaa tutkimuskäyttöön.

Suojelupoliisi ei myönnä niin sanottua Tiitisen listaa tutkimuskäyttöön. Sen mukaan ei ole kiistatonta, ettei tiedon antaminen aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa valtion turvallisuudelle. Kuvassa Supon päällikkö Antti Pelttari.
Suojelupoliisi ei myönnä niin sanottua Tiitisen listaa tutkimuskäyttöön. Sen mukaan ei ole kiistatonta, ettei tiedon antaminen aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa valtion turvallisuudelle. Kuvassa Supon päällikkö Antti Pelttari.
Kuva: Mauri Ratilainen

Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Kimmo Elo ei aio valittaa suojelupoliisin (supo) niin sanottua Tiitisen listaa ja Rosenholz-aineistoa koskevasta päätöksestä. Supo päätti maanantaina, ettei se luovuta kumpaakaan tutkimuskäyttöön.

Supon mukaan ei ole kiistatonta, ettei tiedon antaminen aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa valtion turvallisuudelle. Luovuttaminen voisi lisäksi vaarantaa supon kansainvälisen yhteistyön edellytykset, jotka perustuvat luottamukselle, se katsoo.

Elon mukaan hän ei voi ottaa supon perusteluihin kantaa, koska ei ole juristi.

– He ovat tämän perustelun esittäneet ja ovat näin sen materiaalin arvioineet. Siihen päätökseen on nyt sitten tällä hetkellä tyytyminen, Elo toteaa.

Päätöksessään supo toteaa, että tutkimuslupa myönnetään suomalaisten ja Itä-Saksan Stasin välistä yhteistyötä koskevaan aineistoon, mutta yksilöidysti pyydettyä aineistoa eli Tiitisen listaa tai Rosenholz-aineistoon liittyviä tietoja ei sen sijaan luovuteta tutkimuskäyttöön.

Tiitisen listalla 18 nimeä

Tiitisen lista on supon entisen päällikön Seppo Tiitisen ja silloisen presidentin Mauno Koiviston vuonna 1990 käyttöönsä saama lista 18 suomalaisesta. Lista saatiin Länsi-Saksan turvallisuuspalvelulta BND:ltä. Länsisaksalaisten käsityksen mukaan Tiitisen listalla mainitut ihmiset pitivät yhteyttä Stasiin. Asiantuntijat taas uskovat, että kyseessä ei ole luettelo vakoojista, vaan vain ihmisistä, joista Stasi oli kiinnostunut.

Ketään listalla ollutta 18:aa suomalaista ei ole tutkittu tai syytetty vakoilusta epäiltynä.

– Tiitisen lista on suojelupoliisin saamaa vihjetietoa kansainvälisessä yhteistyössä.

Tällaiset tiedot on tarkoitettu lähtökohtaisesti vain suojelupoliisin tietoon. Suojelupoliisin arkistossa on kuitenkin myös muuta aineistoa, joka on esimerkiksi suojelupoliisin itsensä tuottamaa materiaalia, ja tämäntyyppistä aineistoa voi hyödyntää tutkimuksessa, supon viestinnästä sanottiin STT:lle.

Rosenholz-aineistossa on kyse Stasin ulkomaantiedustelusta vastanneen pääosaston HV A:n tiedottaja- ja yhteyshenkilökortistosta. Tälle listalle on koottu ihmiset, joista Stasin ulkomaantiedustelu oli kiinnostunut. Ihminen itse ei välttämättä tiennyt olevansa HV A:n kiinnostuksen kohteena. Nimen löytyminen tältä listalta ei siis automaattisesti tarkoita, että henkilö olisi ollut HV A:n tietolähde.

"Rosenholz-aineisto kiinnostavampi"

Kimmo Elo on jo pitkään tutkinut Itämeren alueella kylmän sodan aikana tapahtunutta tiedustelutoimintaa. Erityiskohteena on Itä-Saksan ulkomaantiedustelu.

– Olen mukana pohjoismaisessa tutkijaverkostossa, joka on jo toistakymmentä vuotta tarkastellut näitä (asioita) eri näkökulmista.

Ainoastaan Tanskassa on Elon mukaan annettu vastaavanlaisia aineistoja rajallisesti tutkijoiden käyttöön.

Supon päätös ei Elon mukaan muuta tai kaada hänen tutkimussuunnitelmiaan.

– Se oli yksi aineisto, jonka tutkija mielellään olisi ottanut käyttöönsä, mutta tähänkin asti ilman sitä aineistoa tätä tutkimusta on tehty.

Erityisesti Eloa olisi kiinnostanut operatiivinen Rosenholz-aineisto.

– Se on operatiivista tietoa Stasin ulkomaantiedustelun osalta, ja siinä mielessä niin sanottua alkuperäisaineistoa.

Elo kuitenkin painottaa, ettei kyseessä ole mikään vakoojakortisto.

Ilmoita asiavirheestä