EU-maat tekivät tuoreissa nimityksissään selkeän linjavalinnan, arvioi Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimusverkoston johtaja Teija Tiilikainen. Tehtäviin valittiin suhteellisen tuntemattomia ja matalan profiilin henkilöitä.
"Tämä viitannee siihen, että ensimmäisille viranhaltijoille ei haluttu antaa vapaita käsiä määritellä leveästi ja laveasti omia toimenkuviaan", hän sanoo STT:lle.
Jos esimerkiksi Britannian Tony Blair olisi valittu Eurooppa-neuvoston pysyväksi puheenjohtajaksi eli EU:n presidentiksi, olisi hänellä saattanut olla hyvinkin vahva käsitys tehtävän hoidosta.
Tiilikainen ei pidä Herman Van Rompuyn ja Catherine Ashtonin nimityksiä yksiselitteisesti pettymyksinäkään.
"Esimerkiksi pysyvän puheenjohtajan valinnassa painottuu nyt hänen sovittelijan ominaisuutensa."
Tiilikaisen mukaan Suomen toiveisiin sopii hyvin, jos Van Rompuyn roolissa painottuu enemmän puheenjohtajuus kuin presidenttityyppinen johtajuus.
Tässä vaiheessa on vielä aikaista sanoa, kuinka näkyviä EU-toimijoita Van Rompuysta ja Ashtonista tulee. Tiilikainen etsii vertailukohdan EU:n ulkopoliittisesta edustajasta: Javier Solana on noussut vuosien myötä esiin yhä vahvemmin.
Mitään kääpiötoimijoita valituista ei tule - Tiilikainen pitää selvänä, että he toimivat koko sillä kentällä, minkä EU:n uudistamissopimus mahdollistaa.
Tutkija pitää myös isona plussana sitä, että EU:n johtotehtäviin valittiin nainen. EU puhuu paljon tasa-arvosta, joten valintojen on oltava linjassa sen kanssa.