Suomen on mentävä mukaan kaikkiin Euroopan unionin turvallisuusyhteistyön muotoihin. Se takaa suomalaisen äänen keskusteluihin, joissa vedetään johtopäätöksiä EU:n ja Naton tulevista suhteista, tutkija Teija Tiilikainen korostaa.
"Miksi Suomen pitäisi hakea erityisjärjestelyjä unionin turvallisuusyhteistyöhön", Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Tiilikainen ihmettelee. Hän muistuttaa, että Suomi on jo muutenkin sitoutunut vahvasti unioniin.
Tiilikaisen mielestä EU:n turvallisuuspolitiikkaan osallistuminen on johdonmukainen osa Suomen integraatiopolitiikkaa. Hän neuvoo seuraamaan Naton kehittymistä ja satsaamaan eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön.
Suurten EU-maiden turvallisuuspoliittisessa ajattelussa on tapahtunut muutoksia.
"Saksa ja Ranska ovat ottaneet vakavammin myös sen mahdollisuuden, että Nato heikkenisi eikä kykenisi pitkällä aikavälillä hoitamaan tehtäviä sillä tavalla kuin muut eurooppalaiset odottavat. Britannia on taas vetänyt toiseen suuntaan", Tiilikainen luonnehtii.
Tiilikaisen mukaan uusi yhteisymmärrys saattaa olla syntymässä Saksan, Ranskan ja Britannian kesken. "Meillä on oma velvoitteemme olla mukana näissä keskusteluissa, koska geopolitiikaltamme olemme aivan erilaisessa kolkassa kuin muut EU-maat."
USA dominoi Natoa
Tiilikainen painottaa, että Naton ja EU:n välinen suhde ei ole yksiselitteinen. Hän analysoi, ettei kylmän sodan jälkeinen kollektiivinen yhteistyö Natossa ole entisellään. "Neuvostoliiton aikana Nato-maiden yhteinen uhkakuva oli sitä mittaluokkaa, että se piti sotilasliiton koossa."
"Natosta on kehittymässä entistä enemmän Yhdysvaltojen dominoiva globaalitason terrorismihallinnan väline, joka on kytköksissä amerikkalaisiin poliittisiin intresseihin."
Tiilikainen korostaa, että sotilasliiton pyrkimyksenä on kantaa huolta yhteisistä uhkakuvista ja vastata tasapuolisista kaikkien jäsenmaiden turvallisuustarpeisiin.
"Jos se liikkuu yhden suuren jäsenmaan tavoitteenasettelun varassa ja perässä, niin se ei kovin hyvää tulevaisuutta lupaa."
Käsitteisiin rakastutaan
Tiilikainen ei haluaa ottaa tiukasti kantaa Suomen Nato-jäsenyyden puolesta. "Meidän tutkijoiden tehtävänä on analysoida Natossa tapahtuvia muutoksia ja antaa pohjaa poliittiselle päätökselle."
Tiilikaisen mielestä Suomessa rakastutaan liiaksi käsitteisiin. "Liittoutumattomuus ei ole missään tapauksessa sitä, mitä kylmän sodan aikana puolueettomuudella tarkoitettiin."
"Liittoutumattomuuden sisältönä on, ettemme ole sellaisen sotilasliiton jäsen, jonka jäsenyyden varaan meidän alueellinen turvallisuutemme rakennettaisiin", Tiilikainen määrittelee.
"Liittoutumattomuuden käsite Suomessa on näin ollen hyvin kapea. EU:n jäsenenä olemme hyvin riippuvaisia muiden jäsenmaiden vakaudesta. Me tulemme vedetyksi mukaan mahdolliseen kriisin, jos joku jäsenmaa joutuu hyökkäyksen tai muun vastaavan kohteeksi."
Asiantilan kirjaamista
Tiilikaisen mielestä Suomen liittoutumattomuutta on tarkasteltava EU:n tulevien muutosten valossa. "Kun turvatakuut kirjataan perustuslakiin, se on jo pitkään eläneen asiantilan ylöskirjaamista. Nyt se kirjataan myös velvoitteeksi."
Tiilikaisen mielestä EU:n turvatakuut eivät välttämättä johda Nato-jäsenyyteen. "En kuulu niihin, joiden mukaan tässä olisi välttämättömyyden logiikkaa."
Tiilikaisen mielestä viime aikoina valmistuneet turvallisuuspoliittiset selvitykset ovat tarpeen.
"Nato-jäsenyyttä pohdittaessa on asetettava puntariin sotilaallinen, taloudellinen ja poliittinen puoli. Tärkeätä on, että eri elementtejä tuodaan keskusteluun. Kansalaisten keskuudessa voi aiheutua muuten turhautuneisuutta", Tiilikainen arvelee.
Venäjän uhka ei poissa
Tiilikaisen mukaan perinteiset uhkakuvat entisen Neuvostoliiton suunnalta eivät ole kokonaan poissa.
"Me emme voi Pohjolan kolkassa asuvina liittyä niihin EU-maihin, jotka katsovat, että alueelliset uhat ovat poissuljettu. Venäjä on meidän varteenotettava suuri naapurimme sekä hyvässä että pahassa. Venäjän tulevaisuuden kehitystä ja vakautta on vaikea arvioida pitkälle."
Tiilikainen pitää hyvänä, että Venäjän ja EU:n välinen riippuvuus on kasvanut. "Vaikka se on taloudellista, se toimii jonkin sortin poliittisen kumppanuuden pohjan."