Suomi-sarja
Tornio Tornion Ice Hockey Clubin haaparantalainen valmentaja Urban Lahti on varsin tyytyväinen mies. Sarjapaikan säilyttämisen tavoitteekseen ottanut TIHC on voittanut seitsemästä ottelustaan neljä, joten päämäärään nähden tahti on ollut mallikas.
"Olemme edenneet budjetin mukaan, mutta pelillisesti pisteitä olisi voinut tulla enemmänkin", toteaa Lahti.
TIHC uusi kasvojaan melko perusteellisesti täksi kaudeksi, sillä viime talvena Suomisarjaan nousseesta joukkueesta jäi pois yhdeksän miestä. TIHC kerää pelaajansa pääasiassa lähiseudulta, jossa harvoille lahjakkuuksille on muitakin ottajia.
Valmentaja Lahti on pyrkinyt panostamaan urheilulliseen osaamiseen, jotta seura houkuttelisi kehityskykyisiä jääkiekkoilijoita.
"Harjoittelemme kovaa", valmentaja pelkistää.
Yksi kauden uusista kasvoista on ylitorniolaislähtöinen Joni Kauvosaari (21), jolla on juniorikokemusta HPK:n ja SaiPan paidasta. Viime kaudella Kauvosaari kiekkoili Ylitorniolla kasvattajaseuransa EtPo-72:n riveissä, mutta täksi kaudeksi nuori mies siirtyi rajakaupunkiin.
"Täällä on paremmat mahdollisuudet kehittyä jääkiekkoilijana, sillä tavoitteeni on ylöspäin ainakin Mestikseen saakka, kun RoKi on tuossa lähistöllä", kertoo Kauvosaari.
Kauvosaari sanoo pitävänsä siitä, että TIHC tarjoaa ison roolin. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että Suomisarjan alkulohkossa kaikki joukkueet ovat voitettavissa.
Hyökkääjä Kauvosaari on nakutellut tähän mennessä pisteet 2+6, kun joukkueen sisäistä pistepörssiä johtaa kanadalainen Tommy Latouche-Gauvin (8+3).
"Se kaveri osaa tehdä maaleja", kehuu Lahti viime kaudeksi Tornioon saapunutta kanadalaista.
Valmentajana 34-vuotias Urban Lahti on mielenkiintoisessa asemassa, sillä hän pääsee rajakaupungissa seuraamaan aitiopaikalta sekä suomalaista että ruotsalaista jääkiekkokulttuuria.
Lahti ei arastele sanojaan, kun keskustelu kääntyy kuuluisaan ruotsalaiseen voittamisen kulttuuriin. "Ruotsalaiset luottavat omaan pelitapaansa, vaikka ovat tappiolla. Kun suomalaisilla menee huonosti, sillä ei ole pohjaa."
Lahden mukaan kulttuurien ero lähtee jo juniorisarjoista, joissa ruotsalaiset eivät kiinnitä suurta huomiota henkilökohtaisiin pisteisiin, vaan joukkueen eteen pelaamiseen. Pitäisikö suomalaisten hakea hanakammin oppia Ruotsista?
"Yhdeksän kertaa arvokisafinaalissa ja vain yksi voitto. Ei voi aina sanoa, että kiekko ei pomppinut", Lahti vastaa.
Tietenkin voisi saivarrella, että yksi suomalaisten kahdeksasta hopeamitalista tuli Calgaryn olympiakisojen loppusarjassa Neuvostoliiton kaatamisen jälkeen, mutta eiköhän ruotsalaisen viesti mennyt silti perille.