Entisen tielaitoksen toinen puolikas, teitä rakentava ja kunnossapitävä Destia, on sovittautunut kolmen-neljän vuoden ajan kilpailun maailmaan.
Urakoiden tilaaja on useimmissa tapauksissa tielaitoksen toinen puolikas, valtion tiehallinto, joka kilpailuttaa nykyisin kaikki urakkansa. Destia ei saa mitään ilmaiseksi, tiehallinto on kova kilpailuttaja, sanoo Destian toimitusjohtaja Jukka Laaksovirta.
Teiden rakentamisessa jylläävät isot, sillä urakat ovat nykyisin useimmiten tyyppiä "suunnittele ja toteuta". Suunnittelukulut ovat helposti puoli miljoonaa euroa, joten kovin montaa urakkakilpailua ei parane lähteä peräjälkeen häviämään. Niinpä alaa hallitsevat Destia, Lemminkäinen, YIT ja Skanska.
Toimitusjohtaja Laaksovirran mukaan kilpailu on veristä eikä mistään kartelleista ole merkkiäkään.
Virolainen firma nousi maihin Suomessa
Destia on nyt samalla viivalla kuin yksityiset kilpailijat, sillä Destia muuttui vuodenvaihteessa liikelaitoksesta valtion osakeyhtiöksi. "Meidän ei tarvitse enää avata kaikkia ovia liian nopeasti", Laaksovirta selvittää.
Pienet kilpailijat ovat syyttäneet Destiaa hintojen polkemisesta.
"Meidän tavoitteenamme on kannattavuuden parantaminen. Sitä ei kyllä tule, jos ryhdymme hintoja dumppaamaan", Laaksovirta huomauttaa.
Teiden kunnossapito on rakentamista halvempaa ja kilpailijoitakin on enemmän. Isoja firmoja on puolenkymmentä, joista Destia on ylivoimaisesti suurin. Keskisuuria on kymmenkunta ja pieniä - isä, poika ja Valmet -tyyppisiä - sadoittain.
Lisäksi Suomen markkinoille on tunkeutunut virolainen AS Teho, joka on voittanut viisi urakkakilpailua.
Destia on yrittänyt tehdä saman Virossa, missä se on alhaisimmista tarjouksista huolimatta hävinnyt kilvat. Destia on riitauttanut kaksi tienpitourakkaa Virossa.
Jukka Laaksovirta hämmästelee sitä, miten helposti virolaisyhtiö pääsi Suomen markkinoille, kun samaan aikaan Virossa keksitään mitä mielikuvituksellisimpia tekosyitä ulkomaisten firmojen pitämiseksi loitolla: vesakontorjunnan raivaussiipi on liian lyhyt tai kaivinkoneen kuokka liian pieni.
Suomessa tienhoidossa hinta on kaikki kaikessa.
"Täytyy myöntää, että tiehallinnon kilpailutuksessa laatupisteiden merkitys on yhä pienempi. Me toivoisimme, että laadullakin olisi jokin merkitys", Laaksovirta tähdentää.
Lossi- ja lauttaliikenne on myös periaatteessa avattu kilpailulle, mutta investointien kalleudesta johtuen kilpailijoita ei ole vielä ilmaantunut.
"Markkina-asemamme on siellä tosi vahva, mutta emme me voi sielläkään heittää ilmaan mitä tahansa hintoja", Laaksovirta tähdentää.
Ylikuumenemissyytteet vailla pohjaa
Jukka Laaksovirta ihmettelee keskustelua tierakentamismarkkinoiden ylikuumenemisesta ja hintojen nousemisesta pilviin. Joitakin isoja hankkeita on siirretty eteenpäin hintojen rauhoittumisen toivossa.
Laaksovirran mukaan kyse on pikemminkin siitä, että tiettyjen hankkeiden kustannusarviot eivät ole pitäneet paikkaansa.
"Erikoisosaaminen on muuttunut. Esimerkiksi Kehä I on paljolti vaativaa tunnelin rakentamista. Se ei oikeastaan ole tiehanke vaan kalliorakennushanke, jossa betonia ja terästä käytetään paljon. Niiden hinnat ovat maailmanmarkkinoilla menneet kovaa vauhtia ylöspäin", Laaksovirta muistuttaa.
Lahden moottoritie oli ensimmäinen, jonka rahoitus hoidettiin niin sanottuna elinkaariurakkana. Rakentajina olivat yksityiset Lemminkäinen ja Skanska, joille valtio korvaa urakan pitkällä maksuajalla.
Myös Destia on kiinnostunut elinkaarirahoituksesta, jolloin Destian partnereiksi tulisi joko yksityisiä rahoituslaitoksia tai muita infrasektorin yrityksiä.
Destia on kiinnostunut molemmista julkisuudessa olleista elinkaariurakoista: kohti Venäjän rajaa rakennettavasta E18 -moottoritiestä ja Seinäjoki-Ylivieska-radan leventämisestä kaksiraiteiseksi.