Ministeri Antti Tanskasen johtaman kasvutyöryhmän loppuraportti ei pidä sisällään yhtä suurta viisastenkiveä, jolla tuottavuuden kasvua saataisiin parannetuksi. Sen sijaan se on kooste lukemattomista aikaisemmissa työryhmissä esille nousseista, mutta paperipinoihin hautautuneista pyrkimyksistä.
Työryhmän ehkä tärkein sanoma liittyy kysymykseen, miten lukemattomat ideat saataisiin kaivetuiksi paperipinoista ja siirretyiksi aikomusten tasolta tekemisen tasolle.
Raportin julkistamistilaisuudessa pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) lupasi toteuttaa joitakin Tanskasen työryhmän ehdotuksia jo tämän hallituksen aikana. Osa viisauksista aiotaan saattaa seuraavan hallituksen ohjelmaan.
Kovimmat odotukset raportissa pannaan julkisten tietojärjestelmien kehittämiselle. Kun Tanskaselta kysyttiin Ylen ykkösaamussa, onko hallitus epäonnistunut täydellisesti tietoyhteiskuntapolitiikassaan, hän vastasi, ettei voi vesittää tuota kysymystä.
Tietoyhteiskuntaohjelma on ollut hallituksen politiikkana. Tällä tarkoitetaan pyrkimystä edistää suomalaista kilpailukykyä ja hyvinvointia tieto- ja viestintäteknologian avulla.
Ykkösaamussa Tanskanen sanoi, ettei ole nähnyt tätä missään. Tietoyhteiskunta elää vain paperilla, mutta ei ihmisten elämässä eikä valtion ja kuntien toimissa. Valtiovalta vetoaa siihen, että kunnilla on itsemääräämisoikeus eikä siihen saa puuttua.
"Elleivät kunnat ryhdistäydy, pitää puuttua itsemääräämisoikeuteen", rauhallisena sanankäyttäjänä tunnettu Tanskanen jyrähti radiossa.
Työryhmä pitää yhtenä suurimpana ongelmana sitä, etteivät yhteiskunnan tietojärjestelmät kykene keskustelemaan sujuvasti keskenään. Niin valtiolla, kunnilla kuin terveydenhuollollakin on lukemattomia omia järjestelmiään. Raportissa päädytään esittämään yhteisen järjestelmän rakentamista.
Kunnat tuskin lähtevät omatoimisesti muuttamaan systeemejään. Tähän tarvitaan valtion patistelua ja niin monista muista yhteyksistä tunnettuja keinoja: keppiä ja porkkanaa.
Tanskanen perää vastuunkantajaa. Etenkin julkisella sektorilla vastuunkantaja tuppaa joko häviämään jonnekin tai sitä ei yksinkertaisesti ole. Tämä on mahdollistanut sen, etteivät hienotkaan ideat ole liikkuneet minnekään.
Kuka tai mikä voisi ottaa vastuun niin laajasta kokonaisuudesta kuin julkisen hallinnon tietojärjestelmien yhteen saattamisesta? Tanskanen tarjoaa paikalle yhtä virkamiestä, valistunutta itsevaltiasta, joka toimisi valtiovarainministeriössä -- siellä, mistä löytyisi tiukan paikan tullen myös tarvittavat kepit ja porkkanat. Ajatus sinänsä on hyvä, mutta liekö toteuttamiskelpoinen.
Kasvutyöryhmän loppuraportti jää siinä mielessä vajaaksi, ettei siinä pohdita ollenkaan kustannuksia, jotka aiheutuisivat julkisen hallinnon tietojärjestelmien suurremontista. Hyödyt ovat ilmeiset, mutta viime kädessä törmään siihen, miten uudistukset rahoitetaan.
Kuntapuoli kärvistelee jo nyt suurissa talousvaikeuksissa ja valittaa sitä, että valtion taholta syydetään koko ajan uusia velvoitteita ilman, että niihin osoitettaisiin rahaa.