Tietotekniikka helpottaa arkea mutta aiheuttaa myös syrjäytymistä. Tylyimmin kohdellaan niitä ikäihmisiä, jotka pudotetaan netin ja automaattien varaan ilman käyttötaitoja.
Työ- ja siviilielämässä tietotekniikkaa tottuneesti käyttävät suomalaiset eivät mistään hinnasta haluaisi palata aikaan, jolloin kaupungilta soittaminen vaati puhelinkopin löytämistä, matkalippuja saattoi ostaa vain matkatoimistoista tai asemilta tai kun laskun maksaakseen piti vääntäytyä pankkitiskin ääreen.
Suomessa ja muissakin kehittyneissä maissa on kuitenkin suuri joukko kansalaisia, joille jokainen palvelun siirto verkkoon tai automaatilla hoidettavaksi tuottaa vain ongelmia. Tässä joukossa on ihmisiä, joille uuden omaksuminen on työlästä ja jota uusi tekniikka jopa pelottaa. Tähän kansanosaan kuuluu vähintään kymmeniätuhansia suomalaisia ikäihmisiä.
Heille uuden tekniikan tulo on merkinnyt kaikkea muuta kuin helpotusta: pankkikonttori on siirtynyt omasta kirkonkylästä tai kaupunginosasta verkkoon, rautatieaseman palveluluukku on suljettu lopullisesti ja lipun valitseminen onnistuu vain verkkosivuilla. Verkkopankinkin sivut varoittelevat "kalasteluviesteistä", josta ei oikein saa selvää, mitä ne ovat.
Arjen ongelmia aiheuttaa myös tekniikan ja ohjelmien jatkuva uudistaminen. Tositarinat kertovat, kuinka ikäihmisen omaiset etsivät epätoivoisesti käytettyä monen vuoden takaista kännykkämallia rikkoutuneen entisen tilalle, koska uudet laitteet poikkeavat entisistä aivan liikaa.
Jos verkkopankin tai lipunmyyntipalvelun ulkoasua muodistetaan, tuskaa aiheuttaa se, että asiat eivät ruudulla löydykään entisiltä paikoilta. Samalla käyttäjän mieltä kalvaa epäily siitä, onko kyseessä ehkä jokin huijaussivusto, joista uutisissa puhutaan.
Ongelmat eivät ole niin suuria sillä vanhemman väen osalla, jolla omaiset tai muu apua antava taho on lähellä. Pahimmassa asemassa ovat ne kansalaiset, jotka eivät voi saada apua. He putoavat palvelujen piiristä ulos tai maksavat niistä kovan hinnan -- näin esimerkiksi asioidessaan pankkitiskillä.
Tietotekniikan maailman ongelmat ja uhat eivät ole keskenään yhteismitallisia. Tietoturvauhkista puhutaan tällä hetkellä vilkkaasti, ja syystäkin. Digitaaliseen syrjäytymiseen sen sijaan on näihin asti suhtauduttu kuin luonnonlakiin: minkäs väistämättömälle voi. Ajattelu kielii vähättelevästä suhtautumisesta yhteiskunnalle jo päivätyönsä tehneeseen väestönosaan.
Onneksi heräämistä on vähitellen näkyvissä. Kansalais- ja työväenopistot sekä erilaiset järjestöt ovat ottaneet ohjelmiinsa kursseja, joissa esimerkiksi tietokoneen tai kännykän käyttö opetellaan aivan perusasioista lähtien virtanapin painalluksesta aloittaen.
Nykyinen hallitusohjelmakin lupaa jo, että vanhojen ihmisen tietoteknistä syrjäytymistä torjutaan "tukemalla ikäihmisten verkkopalveluosaamista ja ikäihmisille suunnattujen palvelu- ja teknologiainnovaatioiden kehittämistä".
Paljon on kiinni tahdosta. Esimerkiksi pankit voisivat armahtaa ikääntyneitä asiakkaitaan pudottamalla kohtuuttoman korkeita asiakaspalvelumaksuja. Tuskin tiskeille palaisivat ne asiakkaat, jotka ovat oppineet käyttämään sujuvasti verkkopankkia.