Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa lakiin uusia säännöksiä, joiden avulla tietoverkkorikollisuuden rajoittaminen olisi nykyistä helpompaa. Uudistukset ovat tarpeen, jotta Suomen lainsäädäntö saataisiin vastaamaan Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevaa yleissopimusta.
Keskeisimpiä uudistuksia olisi tietomurtovälineiden levittämisen ja hallussapidon säätäminen rangaistavaksi. Välineet voivat olla ohjelmistoja, mutta myös fyysisiä laitteita. Joillakin välineillä voidaan esimerkiksi selvittää salasanoja ja käyttäjätunnuksia.
Monien välineiden kohdalla ongelmana on, että niitä voi käyttää sekä laillisiin että laittomiin tarkoituksiin. Periaatteessa tällaisten välineiden käyttö ei olisi rangaistavaa, mutta käytännössä rangaistavuus määriteltäisiin tapauskohtaisesti.
Tietomurtovälineen levittämisestä saisi sakkoja tai korkeintaan kaksi vuotta vankeutta. Välineen hallussapito johtaisi sakkoihin tai korkeintaan vuoden vankeuteen.
Erimielisyyttä kopiointioikeudesta
Myös esitutkintaa helpottaviin pakkokeinoihin halutaan lisäyksiä. Työryhmän mukaan poliisilla pitää olla oikeus kopioida kaikki haluamansa tiedostot koneelta, jossa epäillään olevan rikoksen ratkaisemista helpottavia tietoja. Alkuperäisen tiedoston haltuunotto olisi takavarikoimista, mutta kopiointi ei.
Työryhmässä ei oltu yhtä mieltä kopioinnin harmittomuudesta. Asianajaja Satu Tiirikan mukaan epäillyn oikeusturvan kannalta on sama, onko poliisin haltuunsa ottama tiedosto kopioitu vai alkuperäinen, koska olennainen on kuitenkin tiedoston sisältö. Kopioimalla viranomaisten käsiin päätyvät myös lailliset salaisuudet.
Uusi poliisin työväline olisi myös mahdollisuus antaa datan säilyttämismääräyksiä, jotka kieltäisivät esimerkiksi tiettyjen sähköpostien hävittämisen. Määräyksiä annettaisiin lähinnä operaattoreille. Näin turvattaisiin todistusaineiston säilyminen silloin, kun poliisi ei pääse tietoihin käsiksi heti. Pyynnön voisi esittää myös maahan, jossa epäilty teko ei ole rangaistava.
Terroristien Ganda olisi tuhoisa
Työryhmän mukaan tietomurron yrityksiä tehdään kymmeniä tuhansia päivittäin, mutta valtaosaa niistä ei murron kohde edes huomaa. Oikeuteen asti verkkorikokset menevät harvoin. Useimmat niistä ovat asianomistajarikoksia, joten oikeusprosessin aloittaminen riippuu hakkeroinnin kohteen viitseliäisyydestä.
Aina ei ole selviä rajoja sille, mikä on rikollista ja mikä ei. Oikeusministeri Johannes Koskisen (sd.) mukaan esimerkiksi laajamittainen roskapostin lähettäminen voi mennä jo rikoksen puolelle, varsinkin kun kohteiden sähköpostiosoitteet saadaan usein tietoon kyseenalaisin menetelmin.
Ylivoimaisesti suurin osa verkkorikollisuudesta on häiriköintiä, jossa tunkeutuja valitsee uhrikoneen satunnaisesti. Koskinen muistuttaa kuitenkin vaarasta, että verkossa yritetään mittavaan taloudelliseen hyötyyn tai sabotaasiin tähtäävää rikosta. Esimerkiksi hän ottaa paljon tuhoja aiheuttaneen Ganda-madon, jonka koulussa itsensä syrjityksi tuntenut ruotsalaismies päästi liikkeelle.
"Voi vain kuvitella, minkälaista tuhoa kansainvälisesti järjestäytynyt terroristijoukko voi saada aikaan, jos pelkästään yhden väärin ymmärretyn koululaisen yksityinen vastalause lamauttaa tietojärjestelmät ympäri maailmaa", pohti Koskinen.