Kuntien viestintäväki on Tuusulan Jokelan koulutragedian ja Nokian vesikriisin jälkeen herännyt huolehtimaan kriisiviestintävalmiuksistaan.
Keskiviikkona Oulussa järjestetty kriisiviestintäseminaari keräsi yliopistolle viitisenkymmentä osallistujaa. Samankokoinen joukko kokoontuu aiheen ääreen torstaina Lapin yliopistolle.
Iltapäivän paneelikeskustelussa käsiteltiin erityisesti sitä, puurtavatko media ja tiedottajat kriisitilanteessa yhdessä rintamassa vai toisiaan vastaan.
"Olin vähän siinä puolivälissä. Toisaalta ymmärsin, että kollektiivinen surutyö on saatava käyntiin, enkä halunnut millään tavalla estää tiedon saantia", Jokelan myötä kriisiviestinnän tulikokeeseen joutunut Tuusulan kunnan tiedottaja Tuula Panula luonnehti.
Poliisi kuitenkin pidätteli tietoa uhrien määrästä iltakuuteen saakka, eikä kunta voinut kertoa paljoa.
"Kun tietoa uhrien lukumäärästä ei saatu julki, toimittajat soittelivat kaikille kunnan virkamiehille, ja se häiritsi jo operatiivista toimintaa. Olen kyllä itsekin miettinyt, miksi KRP ei voinut kertoa uhrien määrää aiemmin, eihän määrän kertominen olisi loukannut ketään."
Yhteiseksi havainnoksi paneelikeskustelussa nousi se, että internetin keskustelupalstat tulvivat epävirallista tietoa usein jo siinä vaiheessa, kun tiedottajat ja media vasta heräilevät.
"Aika monen yrityksen tiedotusopit ovat vanhanaikaisia, ja sama vaivaa mediaa. Ei hallita kaikkia osasia, kuten nettiä", YLE Oulun päällikkö Risto Degerman totesi.
Median edustajien yksimielinen pyyntö tiedotuksen tekijöille oli, että tietoa annettaisiin kriisitilanteessa sitä mukaa, kun voidaan.
Reaaliaikaisen tiedon tarjoamisesta kilpailee nykyään joka ikinen väline, ja tietoja etsitään sieltä mistä saadaan niin kauan, kuin virallinen tiedotus antaa odottaa itseään.
"Se on nähty, että tiedotustyhjiö täyttyy aina tavalla tai toisella, joten sellaista ei pitäisi jättää", viestintäkouluttaja Helena Lemminkäinen tiivisti.
Kemijärvi-liikkeen julkisuuspelleksi itseään tituleerannut näyttelijä Kari Väänänen oli paneelissa tuomassa mukaan "tavallisten ihmisten" näkökulmaa kriisiviestintään.
Kemijärven esimerkki on nostanut viimeistään näkyväksi sen, että netin lisäksi tiedottamisen kentällä on toinenkin uusi, viestintäyksiköiden ulottumattomissa oleva mahti: kansalaisliikkeet.
"Siellä me istuttiin Kemijärvellä isän keittiössä konjakkia siemaillen ja laitettiin kännyköillä kapinaa käyntiin", Väänänen kuvasi Kemijärvi-liikkeen synty-yötä. "Kyllä me nyt ollaan tässä tiedotussodassa näkyvästi niskan päällä."