Suomalaisten lainlaatijoiden ja muiden virkamiesten työn jälki on keskimäärin kelvollista. Silloin tällöin vastaan tulee kuitenkin tapauksia, joiden vuoksi on pakko kysyä, jättääkö osa tuosta väestä töihin tullessaan naulakkoon takin lisäksi harkintakykynsä.
Viime aikojen pöllöimmän virkamiespäätöksen palkinnon voi jakaa yhteisesti eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle, tietosuojavaltuutetulle ja kirkkohallitukselle. Palkinto koskee linjausta, joka liittyy kirkollisten tilaisuuksien nettilähetyksiin.
Muun muassa Oulun tuomiokirkosta on jumalanpalveluksia ja musiikkitilaisuuksia alettu välittää kiinnostuneiden katsottavaksi internetiin. Virtuaalikirkko.fi:n lähetysten suosio on ylittänyt odotukset ja ilahduttanut niitä, jotka eivät syystä tai toisesta ole itse päässeet kirkon penkkiin.
Nyt näiden nettilähetysten tielle on noussut yllättävä ongelma. Tietosuojavaltuutetun esittämän ja eduskunnan oikeusasiamiehen siunaaman näkemyksen mukaan nettijumalanpalvelukset voivat rikkoa henkilötietolakia. Näin siksi, että henkilötietolain 12. pykälän mukaan henkilön uskonnollista vakaumusta koskeva tieto on arkaluonteinen henkilötieto, "jonka käsittely on pääsääntöisesti kielletty". Tällaista "käsittelyä" on tietosuojavaltuutetun mukaan tunnistettavien kuvien välittäminen web-kameralla kirkosta.
En olisi ihan varma, kertooko kirkkoon tulo yksiselitteisesti ihmisen vakaumuksen. On tuossa julkisessa tilassa varmaan joskus joku ateistikin käynyt. Mutta sen sijaan, että kirkkohallitus olisi pyristellyt juristien ylitulkintaa vastaan, Helsingin Katajanokalla on kopsautettu kantapäät yhteen ja kumarrettu.
Tuloksena on seurakuntiin lähtenyt paimenkirje, joka vie asiaa vain surkuhupaisampaan suuntaan.
Kirjeessä muun muassa todetaan, että koska "jumalanpalveluksen osalta olennaista on itse toimituksen kuvaaminen, on perusteltua sijoittaa kamerat niin, etteivät tilaisuuteen osallistuvat näy kuvassa". Jos tätä ei voida varmistaa, tulisi kuvan laadun olla sellainen, ettei yleisöä voi tunnistaa.
Siis kuvan pitäisi suoraan sanottuna olla riittävän huono.
Jos tällaista linjaa lähdetään noudattamaan, yleisö saa vastedes katsella jumalanpalveluslähetyksiä, jossa näkyy pappi, kanttori selkäpuolelta, kynttilöitä, lasimaalauksia, sitten taas pappi, kynttilöitä ja ehkä kiiltäviä urkupillejä. Jos lähetyksen taustalta kuuluu ihmisjoukon laulua, voi päätellä, että seurakuntalaisia on paikalla. Kuvata heitä ei saa, ja jos kuvataan, niin pitää järjestää jokin tekninen sumennus.
Kotimaa-lehdessä haastateltu Oulun seurakuntien viestintäjohtaja Sakari Korpi sanoo, että virtuaalikirkossa on aiemminkin kuvattu ihmisiä lähinnä takaapäin. Paimenkirjeen takia joudutaan nyt miettimään, pitääkö lähetys keskeyttää, jos joku seurakuntalainen kääntää kasvonsa kohti.
Ehkä seurakuntalaisia joudutaan tästä eteenpäin ohjeistamaan, että katse eteenpäin eikä vilkuiluja suvaita.
Vaihtoehdoiksi voitaneen esittää tummien aurinkolasien tai kommandopipon käyttöä. Näinkin täytettäisiin kirkkohallituksen, apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedtin ja tietosuojavaltuutetun vaatimukset. Se vain olisi mukava tietää, ketä tällainen lainsäädäntö ja sen yliviritetyt tulkinnat palvelevat.
Ehkä niillä on jokin työllistävä vaikutus.
***
Oulun opettajat joutuvat hoitamaan omilla kännyköillään kodin ja koulun välisiä tärkeitä yhteyksiä ja maksamaan viulut itse. Ei sen niin pitäisi mennä. Sähköposti taas ei ole sama kuin puhelinyhteys.