Kuljettaja
Marko Ahola, 23, riisuu koneesta kaiken tarpeettoman painolastin ja tekee säädöt piiruntarkasti. Jokaisen osasen on kestettävä, kun myllyä rasitetaan äärimmilleen.
Kierroksia nostetaan ja optimaalisia asetuksia haetaan. Kondenssivettä ei saa muodostua. Toimiiko jäähdytys?
Lupa lähtöön tulee. Kiihdytys on raju. Samassa homma on ohi.
Aikaa kului vain 8,250 sekuntia, vaikka matkaa oli miljoona.
Tulos on uusi ja komea Suomen ennätys. Se syntyi helmikuun puolivälissä.
Oulaistelainen Ahola ei kuitenkaan aja kiihdytysautoa. Hän on tietokoneiden kellottaja: yrittää suorittaa testiohjelman mahdollisimman nopeasti.
"Tietokoneita viritetään kuten autojakin. Yritän saada luotua mahdollisimman tehokkaan pelin. Ajamme ohjelmilla kilpaa kuin kiihdytysajajat 400 metrin suoralla."
Yhtäläisyyksiä löytyy ratin ja näppäimistön takaa lisää.
"Jos samanlaiset autot ovat viivalla, parempi kuski voittaa. Tässä voittaa samanlaisilla vehkeillä se, kumpi käyttäjistä löytää paremmat asetukset."
Kolmen asteen
heitto on liikaa
Tuoretta Suomen ennätystä Ahola valmisteli kolme aamua ja iltaa.
Huolehdittavia asioita riittää: väylänopeus, emolevy, työmuisti, prosessorin kellotaajuus.
"Jokainen osa on yksilö. Samanlaisissa prosessoreissakin on eroja, jos ne tulevat vaikkapa eri tuotantolinjalta."
Jäähdytys on oma taiteenlajinsa. Normaalisti tietokoneen prosessoria viilentää tuuletin, mutta kun ajetaan tietokoneen Ferrarilla, paikalle asennetaan
kuivajää- tai typpiputki.
Kuivajää on hiilidioksidia ja typpi nestemäistä. Jäähdytysaineiden annostelu putkeen on tarkkaa työtä. Myös kupariputken kontaktipinnan, joka sivellään piitahnalla, tulee olla kiiltäväksi hiottu.
Lämmöntuotto nousee moninkertaiseksi, kun tehokkaalla tietokoneella painetaan talla pohjaan.
"Kyse on jo taitolajista. Konetta viedään vakauden ja epävakauden rajalle. Kone voi toimia optimaalisesti 127 miinusasteessa, mutta tekee errorin, jämähtää tai käynnistyy uudelleen 130 miinusasteessa."
Näin kävi muun muassa ennätysyrityksessä.
Marko Aholan apuvoimana oli hänen veljensä Mika Ahola, 25.
"Aluksi jäähdytysaineen kaatajalla oli vähän ronski käsi", Mika Ahola nauraa.
"Lisää löylyä
koneeseen"
Marko ja Mika Ahola harmittelevat, ettei Suomessa ole kuin kourallinen kellottajia. Laji on tuntematon, joten menestyjiä ei arvosteta. Kellotuskilpailut puuttuvat.
Marko Ahola on saanut luotua kansainvälistäkin mainetta nimimerkillä Verdict. Hän uskoo, että ennätykset toimivat hyvänä lisänä ansioluettelossa.
"Kaikki parhaat kellottajat revitään töihin", Mika Ahola kiteyttää. Hän on töissä veljensä Macomtech-yrityksessä.
Huippukellottaja ja yrittäjä on itseoppinut tietokonemies. Takana on lukemattomia tunteja näyttöpäätteen ääressä - ja välillä sisälläkin.
"Tunkeuduin tietokoneen sisään ensi kerran 1990-luvun alussa. Se ei mennyt ihan nappiin", Marko Ahola hymyilee.
Ensimmäisen oman koneensa - pelaamiseen - hän osti opintotuella.
"Kaverini harrasti kellotusta. Hän sanoi, ettei koneella tee mitään, ellei siihen laita löylyä lisää", Ahola sanoo.
Kirvesmiehen hommat väistyivät tietokoneiden tieltä. Vaaravyöhykkeessä on tosin kellottelukin.
"Työ haittaa. Tämä on lisäksi täysin rahasta kiinni. Lompakosta lähtee yhtäkkiä 5 000 euroa, kun hommaa kunnon vehkeet."
Se on silti vähän, kun vertaa renkaallisiin formuloihin.