Oulu Eläkkeellä olevan pankinjohtaja Pauli Kaiston elämä ei ole tylsää. Hänen tietokoneensa ruudulla näkyvä kuvio näyttää sivullisesta jokseenkin piikkilanka-aidalta, mutta Kaistolle syntyy mielikuvia entisaikaisesta iiläisestä väestöstä ja elämänmenosta.
Tietokoneen eri tiedostoihin tallennetuista, aikoinaan eläneistä ihmisistä monet ovat Kaiston muistissa niin, että tämä tietää nimen kuultuaan arvella, että "eikös se muuttanutkin Iistä Haukiputaalle". Ja niinhän hän oli tehnyt.
Pauli Kaiston viidentoista vuoden urakka on tältä erää valmis. Tuloksena on muhkea, 45 500 henkilön nimi- ja syntymäaikapankki, jossa Iissä syntyneiden lisäksi on myös pitäjään asettuneita.
Nimistö kattaa 28 000 ennen vuotta 1900 syntynyttä ja 17 500 vuoden 1900 jälkeen syntynyttä henkilöä. Iin lisäksi mukana on tietoja myös ympäristökuntien asukkaista.
Kipinä nimien kirjaamiseen syttyi kahden kirjoina julkaistun sukututkimuksen jälkeen: "Minulle heräsi halu tutkia kaikki Iin seurakunnan luetteloissa olevat henkilöt", Kaisto sanoo.
"Ensin tutkin sukuja Oulun maakunta-arkistossa, mutta sitten hankin Iin seurakunnan tiedot mikrokorteilla kotiin."
Tuntumaa sukututkimukseen Kaisto sai jo työelämässä joutuessaan tekemisiin perunkirjojen ja maanomistusten kanssa. "Jo tuolloin mietin, miksi sitä ei aikanaan nuorempana kysellyt suvustaan esimerkiksi isältä. Mutta keskusteluihin ei ollut silloin aikaa, työtä tehtiin rankasti ja oli myös sota-aika."
Sukututkimus imaisi Kaiston mukaansa.
"Arkistot vetivät puoleensa ja nielaisivat minut, kun löysin ensimmäisen oman sukunimen jostain 1800-luvulta."
Ensimmäisen tutkimuksensa Kaisto teki 1700-luvulla syntyneestä ja Kuusamoon muuttaneesta Lars Tauriaisesta, jonka vaiheet painettiin kirjaksi "Esivanhempien kautta tutuksi". Myös toinen laaja tutkimus on julkaistu "Iistä ollaan" -nimisenä sukukirjana. Siinä Kaisto on selvitellyt 1500-luvulla syntyneen esi-isänsä, maalaisnimismies ja tilanomistaja Mårten Korvalan jälkipolvia.
Iin seurakunnasta tiedot alkavat melko varhaisesta vaiheesta. Syntyneiden luettelo samoin kuin vihittyjen, kastettujen ja ripille päässeiden luettelot alkavat Kaiston tietojen mukaan 1680-luvulta. Monissa asiakirjoissa on kuitenkin paljon puutteita, joten työ ei ole ollut helppoa.
Seurakunnan tiedot katkeavat 1700-luvun alussa 17 vuodeksi. Kaisto sanoo historiankirjojen kertovan, että venäläisten vainoojien julmuudet olivat kovat: osa väestöstä tapettiin, osa vietiin vangittuina Venäjälle ja osa pakeni muualle.
Seurakuntatietojen kirjaaminen alkaa taas vuoden 1717 jälkeen, mutta Kaiston mukaan hyvin epämääräisinä. Kaikkia aiempia seurakuntalaisia ei löydetä, pakomatkalle Iistä lähteneitä jää palaamatta kotiseudulle.
Samalla ihmisellä
useita sukunimiä
Tutkimuksissaan Pauli Kaisto on havainnut, että sukunimiä voi samalla henkilöllä olla useitakin, joillakin jopa viisi.
"Sukunimet vaihtuvat tuhkatiheään. Aina kun henkilö on mennyt pestiin uuteen taloon, hän on ottanut talon mukaan nimen itselleen."
Kirjoissa on esimerkiksi Iin Olhavassa 1840 syntynyt Korpela (Lahdenperä) Pehr, jonka vaiheista kerrotaan myös, että hän oli itsellinen, loinen (eli toisten nurkissa asuva), talollinen eli uudistalokas.
"Muuttoliike näkyy olleen entisvanhaan Iissä vilkasta. Piiat ja rengit muuttivat ja palasivat takaisin. Ja muuttoliikettä aiheuttivat myös aviottomat lapset piioilla, jotka monesti kuitenkin solmivat avioliiton."
Kirjoissa on muun muassa Etelä-Iissä 1852 syntynyt Räisänen (ent. Törmi, Uusitalo) Brita Lena, josta on maininta "maattu nainen" ja kaksi aviotonta lasta. Synninpäästön jälkeen naimisiin mentyään hän sai vielä tyttölapsen.
Erilaisia elämänkohtaloita
Korvalan sukukirjaan Pauli Kaisto on löytänyt eri lähteistä nimen ja syntymäajan lisäksi paljon yksityiskohtaisempiakin tietoja.
Esimerkiksi Pohjois-Iissä 1785 syntynyt Johan Zachris Stjerncreutz ehti moneen: hän oli kersantti, lippujunkkari, vänrikki, luutnantti, siltavouti ja nimismies.
Johan Zachris Stjerncreutz joutui eroamaan virasta toimeenpanemiensa laittomien vangitsemisien takia ja päätyi maanviljelijäksi. Hän osallistui myös viljanhankintaan Henrik Antellin kanssa Oulun ympäristöpitäjien nälänhädän torjumiseksi.
Daniel Bäckin puoliso Anna Charlotta puolestaan oli Kuusamon nimismies Blantingin tytär, joka miehensä kuoleman jälkeen muutti Parkkilan taloon kymmenen lapsensa kanssa ja nai 17 vuotta itseään nuoremman miehen. Kaisto arvuuttelee, että "sai nuoren työmiehen, tai oliko rakkautta".
Johan Härmä (s. 1841) perusti maakaupan Iin Haminaan, josta maksoi veroa Haminan kassaan vuosittain 25 penniä neliösyleltä.
Hän myös omisti jähdin nimeltään "Ensimmäinen", jolla vuoden 1871 aikana teki yhdeksän matkaa Ouluun.
Sukukirjoissa esiintyy myös maineikas oululainen kirkkomaalari Michael Kristofferinpoika Toppelius, joka meni naimisiin iiläisen Maria Magdalena Ocklawitzin kanssa. Kaisto mainitsee, että hän tiesi itsekin taitonsa:
"Kun kauppias Röring suostutteli häntä maalaamaan laivaansa, selitti hän haluavansa maalata kyllä kaikkea mitä maalarille kuului, mutta hänellä ei ole tilaisuutta puuttua moiseen sivelemiseen, koska hän on mestari ja taiteilija, ei pelkkä lankkumaalari."
Tutkija elää surut
ja ilot uudelleen
Tutkimuksissaan Pauli Kaisto sanoo eläneensä niin sukunsa kuin muidenkin vaiheita useita vuosisatoja, surrut kärsimyksiä ja iloinnut menestyksiä.
"Voidaan tietenkin esittää kysymys, mihin tällaista tutkimusta tarvitaan ja mitä hyötyä siitä on. Itselleni se on ainakin antanut harrastuksen, jonka parissa olen viihtynyt ja josta olen saanut vastauksia moniin, moniin kysymyksiin."
"Nyt voin myös auttaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet syntyperästään, ja sukujuuristaan ja sukulaisistaan. Monille löytyy satoja esivanhempia ja toisinpäin monille löytyy tuhansia jälkeläisiä."