Tie­to­ko­ne tukee eri­lai­sia op­pi­joi­ta yk­si­löl­li­ses­ti

Filosofian lisensiaatti Jaakko Kurhila on esitellyt tänään tietojenkäsittelytieteen väitöskirjassaan tietorakenteen, jonka avulla oppimateriaaleja voidaan organisoida yksilön kannalta mielekkäästi siten, että kullekin esi- ja alkuopetuksessa muodostuu yksilöllinen oppimispolku.

Filosofian lisensiaatti Jaakko Kurhila on esitellyt tänään tietojenkäsittelytieteen väitöskirjassaan tietorakenteen, jonka avulla oppimateriaaleja voidaan organisoida yksilön kannalta mielekkäästi siten, että kullekin esi- ja alkuopetuksessa muodostuu yksilöllinen oppimispolku.

Rajaton oppimisavaruus sopii pohjaksi erilaisille tietokoneavusteisille oppimisympäristöille. Oppimistavoitteiden määrittelyn täsmällisyydestä johtuen malli soveltuu erityisesti esi- ja alkuopetukseen sekä toimintarajoitteisten lasten opetukseen.

Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella tutkijalehtorina työskentelevän Jaakko Kurhilan tietorakennemallissa oppimateriaalit leijuvat eräänlaisessa tietoavaruudessa. Oppija kulkee oppimiskokemuksesta toiseen yksilöllistä polkua pitkin. Henkilökohtaisista valinnoista ja edistymisestä riippuen opiskelijalle tarjoutuu aina uusi, mielekäs oppimiskokemus.

"Malli mahdollistaa hyvin tarkat ja yksilöidyt oppimistavoitteet. Suunnitteluvaiheessa pääasiallisena kohderyhmänä olivat toimintarajoitteiset lapset, joille tietty opiskelujärjestys ja yksilöllinen ohjaus ovat erityisen tärkeitä", kertoo Kurhila.

Yleinen malli laajenee muihinkin oppimisympäristöihin. Ajatuksellisesti yksinkertainen malli soveltuu periaatteessa pohjaksi kaikkeen opiskeluun ja vaikkapa oman minäkuvan kehittämiseen. Kurhila testasi mallia käytännössä sekä oppimisrajoitteisten lapsien kognitiivisten kykyjen arvioinnissa että tavallisessa alkeisopetuksessa. Mallin laajamittainen käyttö edellyttäisi kuitenkin parempia työkaluja yhteismitallisen oppimateriaalin tuottamiseen ja organisointiin

"Yksittäisten oppimiskokemusten tuottamiseen on tarjolla hyvinkin monenlaisia tietoteknisiä apuvälineitä, mutta oppimisavaruuksien hallinnan ja dynaamisen muokkaamisen mahdollistavat työkalut meiltä vielä puuttuvat. Koska oppimateriaalien tuottaminen on työlästä, tulisi huomiota jatkossa kiinnittää enemmän olemassa olevien materiaalien kokoamiseen siten, että niitä voi käyttää yksilöllisesti", toivoo Kurhila.

Sama pätee myös oppijoihin. Kun väitöskirjassa esitelty tietorakennemalli on vielä tietoisen yksilöllinen, on tulevaisuuden verkko-opetus parhaimmillaan hyvin sosiaalista. Valmiiksi pureskeltujen oppimateriaalien sijaan oppijoille tulisi tarjota mahdollisuutta jakaa tietoa ja kokemuksia.

"Maailmahan on täynnä potentiaalisia oppimiskumppaneita. Tietotekniikka voi auttaa heidän löytämisessään ja mahdollistaa yhteisten oppimistehtävien mielekkään käsittelyn", toteaa Kurhila.

Jaakko Kurhilan vastaväittäjänä oli professori Jari Multisilta Tampereen teknillisestä yliopistosta ja kustoksena professori Henry Tirri. Väitöskirja on elektroninen julkaisu ja luettavissa osoitteesta: http://ethesis.helsinki.fi/

Ilmoita asiavirheestä