Maaseudulla ihmiset ovat tottuneet siihen, että mitään ei saa, jos ei itse tee. Taluskylän koulun pihalle on ilmestynyt kiipeilyteline ja kiikkuja. Peltomaisemaa koristaa urheilukenttä 300 metrin kivituhkaratoineen; huoltorakennus ja toilettikin löytyvät.
Yhtä lailla pääsiäisenä Alavieskan suurin, ja monen mielestä virein osio, 350 asukkaan Taluskylä nousee kuin Lasarus kuolleista. Kymmenkunta traktoria hakee joltakin hakkuuaukealta tarvikkeita nykyaikaisen noitavainon käynnistämiseen. Pitäähän sitä kylällä pääsiäiskokko olla, ja tietenkin kunnan suurin.
Näin on ollut viimeiset 15 vuotta. Olisi helpompi luetella, kuka kyläläisistä ei käy lauantaina valkeaa ihailemassa.
"Suurin ongelma on löytää se hakkuuaukio. Taas h-hetki lähestyi, eikä missään näkynyt hakkuukoneita. Niin se vaan jostakin taas löytyi", Taluskylän maamiesseuran puheenjohtaja, Alavieskan kunnan maaseutusihteeri Jari Isotalus virnuilee.
Lauantai-illan huumaa
Kokon pykääminen pystyyn on maamiesseuran harteilla, kun siellä on luontaisesti traktorivoimaakin. Tosin sillä, mikä yhdistys minkäkin työn tekee, ei ole suurta merkitystä.
Esimerkiksi Isotalus ja maamiesseuran sihteeri Lauri Jääskelä ovat molemmat myös kyläyhdistyksen miehiä.
Jääskelä on luvannut peltonsa roihun pitopaikaksi. Kokko rakentuu ekologisista materiaaleista, ei esimerkiksi autonrenkaista.
Alavieskassa kokko nousee ainakin lähes joka kylällä: Käännänkylällä, Saarenkylällä, Someronkylällä... Kuntalaiset kiertävät kokolta kokolle. Se on parasta lauantai-illan huumaa pääsiäisenä.
"Kokoilla tehdään viimeisimmät päivitykset tietokoneisiin", Jääskelä kiteyttää sosiaalisen puolen.
"Osa puhdistaa myös kiintolevynsä", Isotalus jatkaa.
Tietokoneet päivitetään myös kesäisinä perjantai-iltoina Talustorilla.
Trullikisoja ei Alavieskassa ole. Etäisyydet ovat pitkät, joten nuoret noitanaiset ja -miehet kuluttavat voimansa jo päivällä.
Pimeyskin estää oikeanlaisen kisamiljöön luomisen.
Taluskylän kyläyhdistyksen puheenjohtaja, nykyinen kotiäiti Marjo Nahkala laskee, että Taluskylän vuosittainen muuttoliike on kaksi, jompaan kumpaan suuntaan. Paineita on siihen, että väki vähenee.
Viimeisin kauppa häipyi viisi vuotta sitten, kun Eikka lopetti. Kauppa-auto käy sen sijaan Kannuksen Eskolasta kahdesti viikossa - toisin kuin muilla kylillä. Kolmen opettajan ja 45-47 oppilaan koulun väkimäärän ennustetaan olevan enää alle puolet nykyisestä vuonna 2010.
"Muutama talo, muutama päivitettävä tietokone lisää", maanviljelijä Jääskelä miettii ratkaisua.
"Maaseutukylien elinehto on se, että jostakin pitää kuulua vasaran pauke ja traktoreiden vaihtua uusiin sopivasti, että kateus säilyy. Jos molemmat loppuvat, se on kuolema", Jääskelä tietää.
Taluskylä on mukana mASU-hankkeessa, joka pitää sisällään muun muassa maisemointia. Opiskelijat laativat suunnitelmat.
Nahkalan mukaan katuvalot ja kevyenliikenteen väylä ovat toivelistan ykkösinä.
"Eihän me itse huomata, mitä täällä tarvitaan. Ulkopuolinen sen näkee", miehet vitsailevat.
Kokko sammuu, Taluskylä ei.