"Olisiko mahdollista tehdä lasten tietokirjoja, jotka eivät olisi vain kivoja lastenkirjoja vaan joita myös vanhempien olisi hauska lukea."
Tämän ajatuksen pohjalta syntyi se resepti, jota perjantaina Turun kirjamessuilla Suomen tietokirjailijat -yhdistyksen Tietopöllö-palkinnon saanut maantieteen professori Markku Löytönen toteuttaa sarjassaan tutkimusmatkaajista. Tietopöllö myönnetään pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta lasten ja nuorten tietokirjojen kirjoittamisesta.
Löytönen siis tavoittelee muualla Skandinaviassa jo käytössä olevaa lajityyppiä "kaikkien kirja" tai "joka iän kirja".
Kun Löytönen löysi löytöretkeilijät, jo toisen kirjan kohdalla hän alkoi toteuttaa joka iän kirjan ideaa. Ja heti alkoivat myös aikuiset reagoida.
"Kirjasarja on suunnattu väljästi 10-13-vuotiaille, mutta teokset vilkuttavat monella tavalla myös aikuisille. Löytösen kirjoissa on vahva tutkimusperusta ja aimo annos seikkailua", luonnehti Tietopöllö-palkinnon Turun kirjamessuilla Löytöselle ojentanut Oulun yliopiston kirjallisuuden professori Liisi Huhtala.
Turun kirjamessut on valinnut nuoret ja tietokirjat yhdeksi tapahtuman tämän vuoden painopisteistä.
Löytönen on kirjoittanut tutkimusmatkailija G.A. Wallinista ja viimeksi Pehr Kalmista. Kun Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja Pirjo Hiidenmaa kysyi Löytöseltä Nuoret ja tietokirjat -seminaarissa, millaisen kirjan tämä veisi lahjaksi 9-vuotiaalle syntymäpäivänsankarille, Löytönen vastasi: "Kirjan, jossa kerrotaan, kuinka Nordenskiöld purjehti Koillisväylän."
Tiedemieskirjoittaja taisi vastauksessaan paljastaa seuraavan kirjansa aiheen.
Kotimaiset tilaustöitä
"Lapset ja nuoret lukevat paljon aikuisille suunnattuja tietokirjoja, mikäli kustantaja ei ole merkinnyt niitä L- tai N-tunnuksella. Lapset suuntaavat aikuisten tietokirjapuolelle jo varhain, koska lasten ja nuorten tietokirjojen tarjontaa ei ole", totesi Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin toiminnanjohtaja Kaisu Rättyä.
Seminaarissa mukana ollut kustannusalan edustaja Katriina Kauppila Otavasta kertoi, että tänä vuonna on heidän kauttaan julkaistu 85 uutta lasten- ja nuortenkirjaa, joista tietokirjoja on 11. Niistä kotimaisia on vain kolme.
"Kotimaisten kirjoittajien tietokirjat ovat pääosin tilaustöitä. Ne, joilla on tietoa, eivät kaikki osaa tai halua kirjoittaa lapsille, sillä tällä saralla ei tule mainetta eikä kunnia eikä voi meritoitua", huomautti Kauppila.
Markku Löytönen vahvisti, ettei lasten tietokirjoja kannata akateemisen uran kannalta kirjoittaa.
"Popularisoinnista ei tule mitään plussaa ammatillisella uralla. Mutta nyt tilanne on toivottavasti muuttumassa. Yliopistojen tehtäväksi on tutkimuksen ja opetuksen rinnalle lakiin tulossa vaatimus vuorovaikutuksesta ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Se on väistämättä voitava operationalisoida. Olisin hämmästynyt, jos tieteen popularisointia ei tässä operationalisoinnissa oteta huomioon", totesi Löytönen.
Älyllistä seikkailua
"Tietokirjat eivät saa olla ikävystyttäviä, vaan niiden on oltava myös hupia, älyllisiä seikkailuja", korosti matematiikan professori, ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja Aatos Lahtinen.
"Ja sen mikä on nuorelle hyödyllistä, voi tietää vain se joka omistaa kristallipallon."
Näin Lahtinen korosti laaja-alaista lukemista ja nuoren omien valintojen kunnioittamista.
"Nuori on kypsymässä Aleksanteri Suureksi, mutta ei vielä, mitä maailmoja on lähdössä valloittamaan."
Suomen nuoret ovat tutkimusten mukaan kärkilukijoita, mutta silti poikien ja tyttöjen lukutaidon välinen kuilu on kaikkein suurin.
"Pojat kypsyvät aikaisemmin: sillä aikaa kun tytöt keskittyvät lukemiseen, pojat löytävät futiksen ja formulat", heitti ei-niin-vakavamielinen professori Markku Löytönen.
"Koulu ei pysty riittävän hyvin reagoimaan tyttöjen ja poikien kypsymisen eriaikaisuuteen. Hyvin tehdyt tietokirjat voisivat olla se elementti, joka auttaisi poikia."