Tervettä yrittäjien välistä kilpailua ja julkista taloutta suojelemaan asetettu liiketoimintakielto on valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston mukaan niin kauan osittain halvaantunut, kun oikeusrekisterikeskus ja kaupparekisteri eivät kykene vaihtamaan tietoja.
Härskeimmät luikureista liikemiehistä tietävät tietokatkoksen mahdollisuudet ja pitävät pilkkanaan sekä kaupparekisteritietoihin luottavia rahoittajia että uusia liikekumppaneita.
"Tämä on mielestäni taivaan synti. Pankeissa saatetaan tehdä täysin virheellisiä rahoitusratkaisuja, koska rekisteritiedot eivät kulje viranomaisten välillä", puhisee Koivisto.
Sadat puijaavat
Asia kismittää tutkijoita ja syyttäjiä myös sen takia, että se olisi saatavissa pienin järjestelyin eli lakimuutoksella kuntoon. Tiedottamisvelvollisuus voitaisiin Koiviston mielestä sälyttää myös joko käräjätuomareiden tai syyttäjien velvollisuudeksi.
"Sisäasianministeriön poliisiosasto on nostanut ongelman esille useita kertoja, mutta se on edelleen jossakin hyllyllä tai laatikossa", hän kummastelee.
Suomessa on tietokatkoksen ja paikallispoliisin mahdollisuuksiin seurata korkeintaan puolivaloilla liiketoimintakieltojen toteutumista luottavia liikemiehiä joidenkin arvioiden mukaan jopa satoja.
Ari-Pekka Koiviston mielestä tarkempaa lukumäärää on vaikea arvioida, mutta talousrikosten kokonaismäärä huomioon ottaen liiketoimintakieltojen lukumäärän pitäisi hänen mukaansa olla kolminkertainen nykyiseen verrattuna.
Tutkintaan resursseja
"Reaaliaikaiselle tasolle pääseminen edellyttäisi kuitenkin sitä, että poliisi saisi tuntuvasti lisää henkilöstöä talousrikosten tutkintaan etenkin Etelä-Suomessa. Juttujen varanto on pääkaupunkiseudulla nyt jo kaksi ja puoli vuotta. Varsinainen liiketoimintakieltotutkinta ei niele kohtuutonta työaikaa, sillä sen näyttö koostuu täsmälleen samoista asioista kuin itse epäiltyjen rikosten näyttö", toteaa Koivisto.
Liiketoimintakiellon seurantaa on helpottanut konkurssilainsäädännön uudistaminen. Lakissa väliaikaisille pesänhoitajille velvollisuudeksi asetettu kannanotto liiketoimintakiellon tarpeellisuudesta tulee liittää jokaiseen muistioon.
Syyttäjien ja poliisin tietoon tulevat muistiot helpottavat oleellisesti konkurssitapausten seurantaa. Suurin osa konkursseista ei edellytä tutkintaa liiketoimintakiellon tarpeellisuudesta.
Pitkiä kieltoja vähän
Laki liiketoimintakiellosta otettiin käyttöön vuonna 1985. Se oli kuitenkin torso jo syntyessään, sillä liiketoimintakieltoon asettamisen ehtona oli paitsi konkurssiedellytys, myös kahden vuoden määräaika tutkinnan aloittamiseksi. Jutut käytännössä vanhenivat käsiin. Lakia on uudistettu pariin otteeseen, jossa ensimmäisessä poistettiin konkurssiedellytys ja määräaikaa jatkettiin viiteen vuoteen. Toisessa jatkettiin pisintä kieltoa viidestä seitsemään vuoteen.
Pitkiä kieltoja ei käytännössä ole kuitenkaan annettu, vaan pääosa niistä on sijoittunut kahden ja neljän vuoden väliin. Keskivertopituudet ovat vajonneet alas etenkin sen vuoksi, että Etelä-Suomessa on noudatettu erittäin maltillista linjaa.
Toistaiseksi ei ole annettu yhtään seitsemän vuoden pituista liiketoimintakieltoa ja kuuden vuoden pituisiakin on jaettu vasta kaksi, joista toisen antoi kesäkuun lopulla Haapajärven käräjäoikeus Nivalapuun entiselle toimitusjohtajalle.
Ammattilaiset kiipeliin
Pohjois-Suomessa poliisi ottaa nykyisin liiketoimintakiellon tutkimisen automaattisesti kuvioihin mukaan, kun kyseessä on vähänkin törkeämpi talousrikos. Keskusrikospoliisin Oulun yksikön rikoskomisario Seppo Rautava sanoo, että kynnys alenee paitsi teon törkeyden, myös toistuvuuden takia.
"Jos taustalla on esimeriksi useita epäselviä konkursseja, saattaa liiketoimintakiellon tutkimukseen riittää pelkästään kirjanpitorikos. Jos henkilöllä ei ole taustallaan aiempia talousrikoksia, suoritetaan tapauskohtaista harkintaa. Tavoitteenamme on saada ammattimiehet kiipeliin", perustelee Rautava.
Pohjois-Suomessa oli viime vuonna kaikkiaan 16 liiketoimintakiellon tutkintaa.
