Tie­to­jen­kä­sit­te­ly­tie­tei­den lai­tos­ta vajaa kym­me­nen vuotta joh­ta­nut Jouni Similä opis­ke­li täh­ti­tie­det­tä Har­var­dis­sa – "Tie­to­tek­niik­ka oli uutta ja ta­vat­to­man jän­nit­tä­vää"

Emeritusprofessori Jouni Similä harrastaa kreikan ja espanjan opiskelemista. Lisäksi hänellä on musta vyö karatessa.

Kuva: Jaana Skyttä

Emeritusprofessori Jouni Similä viettää levollista talvipäivää lapinkoira Haltin kanssa. Mies jäi eläkkeelle Oulun yliopiston tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnasta syksyllä 2017. Aiemmin tietojenkäsittelytiede kuului luonnontieteelliseen tiedekuntaan, ja sillä oli oma laitoksensa (Tol).

Tietojenkäsittelytieteiden oppiaine Oulun yliopistossa täyttää tänään perjantaina 50 vuotta.

Pitkän uran tehneellä Similällä olisi energiaa vaikuttaa alalla yhä. Eläkkeelle jäämiseen liittyykin harmillinen muisto. Iso tutkimusryhmä oli saanut hyvän rahoituksen hankkeisiinsa. Similä sopi jatkavansa tutkimusryhmässä emeritusprofessorina osapäiväisesti.

– Kun eläköitymisen aika tuli, tiedekunnan hallitus ilmoitti, etten emerituksena voikaan olla mukana. Se oli isku, joka vei pohjan tutkimustyöltä. Vieläkään en tiedä, miksi näin kävi. Loukkaannuinkin.

Similä innostui tietotekniikasta jo 1970-luvun alussa opiskellessaan tähtitiedettä Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa.

– Tietotekniikka oli uutta ja tavattoman jännittävää. Olin saanut opinnoilleni suurehkon, neljän vuoden stipendin.

Suoritettuaan kandin tutkinnon tähtitieteessä hän palasi Suomeen.

– Suomessa ei voinut tuolloin opiskella kuin planeettatähtitiedettä eikä se kiinnostanut. Tutkailin eri mahdollisuuksia, kunnes päätin hakea opiskelemaan Oulun yliopistoon tietojenkäsittelytiedettä. Harvard-taustani ansiosta pääsin suoraan sisään. Meitä opiskelijoita oli alle kolmekymmentä.

Maisterin tutkintoa suorittaessaan hän alkoi samalla tehdä ohjelmointeja eri yrityksissä.

Vuonna 1985 Similä oli perustamassa oulunsalolaista ohjelmistoyritystä CCC: tä.

Muutamaa vuotta myöhemmin valmistuneen väitöskirjan aihe käsitteli tietojärjestelmien käyttöönottoa ja vaikutuksia Kemiran tehtailla.

– Tein osittain opetus- ja tutkimustyötä yliopistolla, osittain työskentelin CCC:llä. Vuonna 1997 alkoi kypsyä ajatus akateemisesta urasta.

Similä haki Oulun yliopistossa avoimeksi tullutta professuuria, ja sai viran. Pian hän huomasi olevansa laitoksen johtaja. Se merkitsi hyvästejä tutkimustyölle.

Hänen aikanaan laitosta kehitettiin voimakkaasti, sillä valtio käynnisti tietotekniikan ohjelman, ja yliopistot saivat kasvun kiihdyttämiseen rahaa.

– Parhaimmillaan opiskelijoita otettiin sisään yli kolmesataa vuodessa. Tol sai sen aseman, mikä sille yliopistomaailmassa kuuluukin. Lähtökohtana on ollut ihmisläheisyys ja organisaatiokeskeisyys. On onnistuttu yhdistämään tietojärjestelmätiede ja ohjelmistotuotanto menestyksekkäästi. Itseäni kiinnostavat molemmat näkökulmat.

Jättäydyttyään laitoksen johtajuudesta vuonna 2005 Similä saattoi viimein keskittyä tutkimukseen.

Kesti kauan ennen kuin hän toipui kokemastaan kolauksesta eläkkeelle jäämisensä yhteydessä. Mies ei jäänyt kuitenkaan lepäämään laakereilleen.

Hän alkoi opiskella kieliä, kreikkaa ja espanjaa. Lisähaastetta tulee, kun harjoittelee molempia kieliä päivittäin älypuhelimeen ladatulla opetusohjelmalla.

Toukokuussa Similä suuntaa kreikankielen kurssille Kreetalle.

– Kreikka on minulle mieluinen paikka. Asuin siellä 1989-90 CCC:llä työskennellessäni. Ehkä tulevaisuudessa asumme vaimoni kanssa Kreetalla syksystä kevääseen.

Mikä parasta, keväällä Similä vetää ensimmäisen kurssinsa vierailevana luennoitsijana Turun yliopistossa.

– Jollei Ouluun, niin sitten Turkuun. Eihän kukaan ole profeetta omassa kaupungissaan, hän heittää ja lähtee ulos Haltin kanssa.