Sulosuvisen Suomen useat pienet maalaiskunnat heräävät eloon kesällä, kun kesäasukkaat saapuvat mökeilleen. Mökkiläiset, jotka eivät ole päivittäisessä kontaktissa mökkikuntansa ihmisiin eivätkä lue säännöllisesti kuntatiedotteita, saattavat harmikseen joutua informaatiokatkokseksikin kutsutun ilmiön kiusaamiksi.
Kerronpa esimerkin, ja perään vielä toisenkin.
Omassa mökkikunnassani Merijärvellä löytyy valtakunnallisestikin kokeilemisen arvoisiksi tunnustetut kalavedet. Kun juhannusvieraiksi oli saapumassa tunnollisia kalastuksen harrastajia, lupauduin ottamaan ennakkoon selvää mistä vieraille saadaan lunastettua asianmukaiset kalastusluvat.
Internet kertoi oitis kolme kalastuslupia myyvää kohdetta; kesäkioskin, huoltoaseman ja yhden yksityishenkilön. Jotenkin takaraivossa kuitenkin jyskytti epäilys, että josko tuo nyt noin helposti kuitenkaan hoituu. Soitto kunnansihteerille paljasti, että eipä hoidukaan. Kioski kun ei ole tänä kesänä pitäjän puuttuessa auki ja huoltoasemakin sattuu juuri nyt olemaan suljettuna. No, olihan jäljellä vielä yksi mahdollisuus. Soitto mainitun henkilön numeroon paljasti, että hän kyllä lupia myy, mutta sattuu juuri olemaan autossa matkalla kohti pohjoista - kalastamaan.
Tämä tapaus päättyi kuitenkin hyvin. Kalastusluvat saatiin, kiitos pohjoiseen matkalla olleen henkilön ohjeistuksen.
Sitten se toinen esimerkki. Tauvon hiekkadyyneistään ylpeä Siikajoen kunta ilmoittaa kotisivuillaan ylläpitävänsä Tauvon yleistä uimarantaa. Sivuilla kerrotaan myös Tauvon kioskin olevan tänä kesänä avoinna joka päivä.
Kun työn puolesta päivänä eräänä selvittelin kuka huolehtii yleisen uimarannan käymälästä, sen kaameasta kunnosta kun kirjoitettiin ihan paikallislehden yleisönosastolla, osoittautui tehtävä yllättävänkin vaikeaksi. Jonkun huollettavaksi se on annettu, mutta kukaan ei tunnu tietävän kenen. Ympäristösihteeri kehotti uimarannalla käyviä ilmoittamaan puutteista kioskin pitäjälle, joka kyllä välittää tietoa kunnan tekniselle toimelle. Teknisellä puolella puolestaan tiedetään, että vessahommat eivät kuulu kunnan miehille ollenkaan.
Kunnanvirastoltakaan ei ollut vastausta kysymykseen saatavissa, koska kunnanvirasto on heinäkuussa suljettu. Sosiaalitoimen päivystysnumeroon olisi toki voinut yrittää soittaa, mutta en kehdannut.
Edellä kerrotut esimerkit pitävät sisällään tietoja, jotka ovat asioita hoitaville ihmisille itsestäänselvyyksiä. Kunnansihteeri tiesi heti, että vastoin internetistä löytyviä vuoden takaisia tietoja kalastuslupia ei tänä kesänä Merijärvellä saa kaikista mainituista myyntipisteistä. Siikajoella Tauvon huussin tyhjentäjä on varmasti tiedossa sillä, joka tehtävän on eteenpäin delegoinut.
Pienessä kunnassa tekijöitä on vähän, eli resurssit ovat rajalliset. Jokaisella kunnan viran- ja toimenhaltijalla on varmasti tärkeämpääkin tekemistä kuin miettiä mihin kaikkialle kunnassa satunnaisesti piipahtavia turisteja tai kesäasukkaita mahdollisesti kiinnostavia faktoja, ohjeita ja yhteystietoja on kirjattu, ja ovatkohan ne vielä ajan tasalla.
Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Toisaalta taas ajantasainen tieto helpottaa kummasti ihan arkipäivän elämää.
timo.myllykoski@kaleva.fi