Hyvinvointivaltio on kriisissä, väitetään. Vasta-argumentti kuuluu, että hyvinvointivaltio voi hyvin, koska se kannatteli kansakunnan laman yli. Suomen talouden syöksyn on jälkikäteen todistettu olleen jyrkimpiä, mitä läntisessä maailmantaloudessa on koettu. Ainutkertaisen kammottava tapahtuma jätti ainutkertaiset jäljet niin aineelliseen kuin mentaaliseen perintöön.
Lopputuloksena rakenteet kuitenkin pitivät ja maa velkaantui, mutta vältti konkurssin. Nyt on takaisinmaksun aika. Valtionvelkaa on sen verran jäljellä, että sitä riittää maksettavaksi myös tuleville sukupolville. Lisäetuuksien vaatijat eivät välttämättä muista, että valtionvelan takaisinmaksun hidastelu maksatetaan muilla, jälkeen jäävillä pienillä ikäluokilla.
Hyvinvointivaltio ei ole syntynyt itsestään, eikä se säily sellaisenaan, vaan sitä on hoidettava ja tehtävä ajan vaatimia muutoksia.Talouden globalisaatio ja koveneva kilpailu maailmanmarkkinoilla haastavat hyvinvointivaltion.
Ulkoisten haasteiden ohella myös kotoiset muutospaineet vievät yhteiskuntaa kohti käännekohtaa. Lähivuosina on yhdistettävä talouden ja työllisyyden kipupisteet - rakennetyöttömyys, työvoimapula ja väestön ikääntyminen. Väki eläköityy, työvoima ikääntyy ja työmarkkinoille tulee vähemmän väkeä kuin sieltä poistuu. Se merkitsee sitä, että huoltosuhde heikkenee Euroopan nopeinta tahtia. Mutkikas yhtälö vaatii luovia vastauksia ja käytännön toimenpiteitä.
Tilanne ei kuitenkaan ole lohduton, sillä hyvinvointivaltioon liittyviä kauaskantoisia ja kestäviä poliittisia ratkaisuja tehdään joka päivä eduskunnassa ja kunnissa. Tai ainakin pitäisi.
Laajapohjaisella sateenkaarihallituksella on ollut lähes kahdeksan vuotta aikaa korjata laman vaurioita ja varautua tulevaan. Vaikka syöksy lamaan ja puolen miljoonan työpaikan menettäminen olivat traumaattisia tapahtumia, on hallituksen pelastustöitä tukenut ennätysmäisen pitkä suotuisa talouskehitys. Kone yskii jälleen, mutta rakenteiden tervehtyminen ei ole repäissyt työttömyyttä rajuun kasvuun.
Halpahintainen politikointi sillä, että sateenkaari korjaa vain Esko Ahon porvarihallituksen aiheuttamaa lamaa, nousee yhä joskus poliitikoiden puheisiin. Rehellisyyttä on kuitenkin tunnustaa, että Ahon hallitus ei aiheuttanut lamaa. Lamaa syventäneet poliittiset päätökset tehtiin paljon aikaisemmin.
Siitä ei kuitenkaan päästä, että laman ongelmat ovat edelleen sylissä. Työttömyys, mutta ennen muuta rakennetyöttömyys, on yhteiskunnan elinvoimaa kaluava tauti. Valtiosihteeri Raimo Sailas esitteli äskettäin Oulussa, että rakennetyöttömyyden hoitoon tarvitaan rohkeita ratkaisuja ja pitkäjänteisiä toimia. Tutkimustietoa ongelman hoidosta on riittämiin. Vain päätöksistä on pulaa. Mieltä jäikin askarruttamaan, miksi asiantuntijoiden neuvoja ei ole toteutettu käytännössä jo moneen kertaan, poliittista estettä ei pitäisi olla.
Pääministerin asettama työllisyystyöryhmä on käytännössä pantu laatimaan seuraavaa hallitusohjelmaa. Työryhmä miettii keinot, miten työttömyys lasketaan viiteen ja työllisyysaste nostetaan 75 prosenttiin.
Hallitus on huolissaan työttömyydestä ja toimia työttömyyden vähentämiseksi on tehty. Työttömyysluvut kertovat kuitenkin, että toimet eivät ole olleet riittäviä. Työttömyys on paikoin sietämättömän korkea. Sietämättömältä tuntuu myös se, että poliittinen tahtotila näyttää puuttuvan, vaikka sateenkaarihallituksella on eduskunnassa ja korporaatioissa ehkä laajempi tuki kuin millään muulla hallituksella aikaisemmin.