Tie­to-Fin­lan­dial­la pal­ki­tut poh­joi­sen jour­na­lis­tit ha­lu­si­vat kertoa, mikä suo­ma­lai­sen metsän to­del­li­nen tila on – "Se, mitä met­sä­kes­kus­te­luun kai­paan, on luot­ta­mis­ta tut­ki­joi­den sanaan"

Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaneet Anna Ruohonen, Anssi Jokiranta, Jenni Räinä ja Pekka Juntti ovat jo työssään journalisteina tehneet paljon uutisia ja reportaaseja metsästä.

Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaneet valokuvaaja Anssi Jokiranta (vas.) ja toimittajat Anna Ruohonen, Pekka Juntti ja Jenni Räinä ovat jo työssään journalisteina tehneet paljon uutisia ja reportaaseja metsästä.

Kuva: Mauri Ratilainen

Tietokirjallisuuden Finlandian voittivat toimittajat Anna Ruohonen, Jenni Räinä ja Pekka Juntti ja valokuvaaja Anssi Jokiranta teoksellaan Metsä meidän jälkeemme. Finlandia-palkintojen jakotilaisuudessa voittajat kiittivät Pohjois-Suomea ja metsää.

Pohjolan Sanomien toimittaja Jenni Räinä haastatteli vuonna 2010 metsänhoitotieteen emeritusprofessoria Erkki Lähdettä, joka oli metsäkeskustelussa kiistanalainen hahmo.

Räinä oivalsi Lähdettä haastatellessaan, miten suuri vaikutus metsiin oli sillä, että suurin osa ympäröivästä metsästä oli talousmetsää. Metsää, johon ihminen oli omalla toiminnallaan voimakkaasti vaikuttanut.

Alkuperäisen metsän muutos ja metsän todellinen tila jäivät askarruttamaan Räinää. Tosin ennen metsäaiheeseen tarttumista hän irtisanoutui ja alkoi kirjoittaa kirjaa maaseudun tyhjenemisestä. Sitä varten hän kävi haastattelumatkalla aivan itärajan pinnassa.

– Kun ajoimme niin syvälle Kainuuseen kuin vain voi ajaa, odotin koko ajan, milloin ympärillä alkaa jylhä korpimetsä. Saimme ajaa haastateltavan pihaan asti, eikä sitä korpimetsää tullutkaan.

Monella suomalaisella voi Räinän mukaan olla mielikuva, että jossakin on suuri jatkuva metsien erämaa. Mielikuva ei vastaakaan sitä, miltä suomalaisessa metsässä näyttää.

Kirja on rakennettu tutkijoiden haastatteluille

Metsä on niin laaja ja politisoitunut asia, että Räinä ajatteli yksin aiheeseen tarttumisen mahdottomaksi. Viiniteltyään entisen työkaverinsa Anna Ruohosen kanssa, naiset päättivät kirjoittaa metsästä yhdessä. Mukaan he pyysivät vielä Räinän Pohjolan Sanomien aikaisen työkaverin Pekka Juntin ja nykyisinkin Lapin Kansan kuvaajana olevan Anssi Jokirannan.

Nelikko halusi kertoa luonnon näkökulmasta, minkälainen suomalaisen metsän tila on nyt. Minkälainen metsä olisi luonnontilaisena? Mitä me haluamme metsillemme tehdä ja miten niitä käsitellä?

Kirjoittajista suojelu on tärkeää, mutta puuta tarvitaan tulevaisuudessakin.

– Olemme rakentaneet teoksen tutkijahaastatteluille. Se, mitä metsäkeskusteluun kaipaan, on luottamista tutkijoiden sanaan.

Kirjoittajat eivät halua syyllistää yksittäisiä metsänomistajia hakkuista.

– Jokainen tekee metsällään sen, mitä sillä lain puitteissa saa tehdä. Keskustelun keskiössä tulisi olla se, minkälaisia toimia valtio tukee metsissä? Tuetaanko uudelleen ojittamista vai voitaisiinko tukea puiden kasvattamista hiilinieluiksi? Se vaikuttaa ruohonjuuritason päätöksiin.

Valokuvaaja yllättyi metsien käytön mustavalkoisuudesta

Valokuvaaja Anssi Jokiranta halusi dokumentoida metsää mahdollisimman realistisesti, ei inhorealistisesti eikä yltiöromanttisesti. Kuitenkin niin, että kuvat olisivat visuaalisesti näyttäviä.

– Minulle suurin havainto oli se, miten mustavalkoista, ehdotonta metsien käyttö on.

Kun Jokiranta lähti kuvaamaan suojelualuetta, hän huomasi, että se alkoi suoraan avohakkuualueen laidasta ja siinä välissä ei ollut mitään.

Koska Jokiranta on töissä Lapin Kansassa, metsän kuvaaminen jatkuu.

Jenni Räinä on alkanut etsiä vanhoja metsiä.

–  Kesällä kävin Hyrynsalmen ja Puolangan rajalla Kainuussa sijaitsevassa Paljakan luonnonpuistossa, jossa on täysin luonnontilaista metsää. Se oli aivan huippukokemus.

Voittajan valitsi emeritusprofessori Sixten Korkman

Tietokirjallisuuden voittajan valitsi emeritusprofessori, tietokirjailija Sixten Korkman, joka piti metsäaihetta tärkeänä. Korkman pitää kirjaa painavana puheenvuorona, joka on hyvin jäsennelty, raikkaasti kirjoitettu ja kauniisti kuvitettu.

– Kirja on kiihkoton, mutta otteeltaan kriittinen ja esittää metsäpolitiikastamme karun kuvan. Olemme metsäkansa, mutta kirja pakottaa meidät huomaamaan, että suurin osa Suomen metsistä on avohakkuita läpikäyneitä talousmetsiä. Teollisuuden toiveiden mukaisesti ja hallituksen hyväksymänä metsiä kaadetaan laajoja avohakkuita, puusta keitetään sellua, joka rahdataan Kiinaan ja muualle vessa- ja talouspaperin tuottamiseksi.

– Tästä on hyötynyt metsäteollisuus ja kansantalous. Mutta luonnontilaista metsää on esimerkiksi eteläisessä Suomessa enää kaksi prosenttia. Luonnon monimuotoisuus on uhattuna.

Kiitokset Pohjois-Suomelle ja metsälle

Metsäkirjan tekijät halusivat ensimmäiseksi kiittää Pohjois-Suomea.

– Pohjois-Suomi on ollut inspiraatiomme, se on tarjonnut meille vapauden tehdä, pohjoinen on opettanut ja pakottanut tekemään itse. Se on yhtä aikaa vaativaa ja ihanaa, Räinä sanoi.

Anna Ruohonen puolestaan sanoi, että Pohjois-Suomessa kirjan tekijät ovat ihastuneet metsään. Metsä saikin kiitokset.

Koska kirjan tekijät ovat kaikki journalisteja, Jenni Räinä muistutti kiitospuheessaan, että etenkin Pohjois-Suomessa viime vuodet ovat olleet journalismille vaikeita.

– Tekijöitä on yhä vähemmän. On vaarassa, että entistä useampi asia ja alue jää pimentoon. Mikään ulkopuolelta tuotu ei voi korvata omaa tekemistä. Ulkopuolinen katse on aina ulkopuolinen katse, sisältä näkee asioita.

Uutista on päivitetty klo 16.32 voittajan valitsijan Sixten Korkmanin ja voittajien kiitospuheen kommenteilla.