Tie­teis­jän­nä­ri Ex Machina tv-en­si-il­las­sa – krii­tik­ko Pekka Eronen va­lit­see päivän kiin­nos­ta­vim­mat elo­ku­vat

Ei tieteisjännärin tarvitse olla möreää julistusta, galaksien valloitusta ja sädepyssyn suihkintaa. Alex Garland ohjasi mielikuvitusta, älyä ja muita tärkeitä paikkoja kutkuttavan tarinan, jossa ihminen ja tekoäly kohtaavat intiimisti. Domhnall Gleeson on nuori koodaaja, joka voittaa viikonlopun hakukonepomo Oscar Isaacin ja seksikkään androidin Alicia Vikanderin kanssa. Hämmentäväksi menee. Ensiesitys. (Britannia 2015)

Havuntuoksuista jännäriä jaksaa (jos jaksaa) katsella paitsi avarien maisemien, myös Robert De Niron ja John Travoltan vuoksi. Edellinen on erakoitunut amerikkalainen sotaveteraani Benjamin, jonka luokse Appalakkien vuoriseudun rauhaisaan korpeen entinen serbisotilas Emil pelmahtaa. Näyttämö pahoille aavistuksille ja tiukoille tilinteoille on siten puunattu, mutta harmi kyllä tärkeilevä käsikirjoitus pettää konkaritähdet. (USA 2013)

Aleksi Mäkelän pohjalaistarina saa otteen yhdenlaisesta suomalaisesta miestyypistä –#x2013; siitä pohjimmiltaan surullisesta, jota ilman maamme peräkammareissa olisi tyhjää. Samuli Edelmannin ja Juha Veijosen esittämät kumppanukset ovat omasta mielestään aika velikultia, mutta muiden aikaa ja omaa elämäänsä he mekastuksellaan tuhlaavat. Isontalon Antin ja Rannanjärven perintö elää. Teemu Lehtilä on se ruma vallesmanni. (Suomi 1999)