Tutkimuksen, kehitystyön ja innovaatioiden nimiin vuosia vannoneessa Suomessa tuore arvio maan tieteellisen tutkimuksen tilasta oli ikävä yllätys. Suomen Akatemian selvityksen mukaan tutkimuksen laatu on Suomessa OECD:n keskitasoa ja Pohjoismaiden välisessä tarkastelussa selvästi heikoin.
Vaikka Suomessa on myös etulinjan tutkimusta ja tutkijoita, selvityksen tulos kertoo yhdestä kiistattoman kielteisestä kehityssuunnasta: arvovaltaisten tiedejulkaisujen viittaukset suomalaistutkimuksiin ovat laskusuunnassa. Käytännössä siis suomalaista tutkimusta ei enää pidetä niin merkittävänä ja kiinnostavana kuin vielä jokin aika sitten.
Muitakin huolestuttavia kehityspiirteitä on. Esimerkiksi tutkijoiden vierailut ja työskentelyjaksot ulkomailla ovat vähentyneet. Se saattaa kieliä tutkijoiden asenteiden muuttumisesta virkamiesmäisemmiksi. Toivottavasti kyse ei ole myös tutkimisen intohimon hiipumisesta.
Yksilölle työskentelyjaksot ulkomailla merkitsevät vaivaa ja rasituksia, mutta tutkijan kehittymiselle kansainväliset yhteydet ovat usein korvaamattomia.
Raportin arvion mukaan yksi kielteiseen kehitykseen vaikuttava tekijä voi olla Suomen vahva panostus soveltavaan tutkimukseen. Sitä tehdään etenkin yrityksissä mutta Akatemian mukaan suhteettoman paljon myös yliopistoissa. Silloin kärsijänä on tieteen kova ydin, perustutkimus.
Tässä kohdassa tullaan tieteenteon perimmäisten kysymysten ääreen. Tiedemaailmassa korostetaan vanhastaan perustutkimusta, kun muu yhteiskunta ja esimerkiksi elinkeinoelämä pitävät usein keskeisempänä nopeita tuloksia antavaa soveltavaa tutkimusta.
Kansakunta tarvitsee kumpaakin. Jos maassa tehdään hyvää soveltavaa tutkimusta, sekin on mainio eikä suinkaan väheksyttävä asia. Perustutkimusta tarvitaan kuitenkin soveltavan tutkimuksen kivijalkana, ja siksi sille pitää turvata riittävät resurssit.
Raportin tuloksiin nojaten Suomen Akatemia esittää, että tieteellisen tutkimuksen tuloksellisuuden ja laadun kehittämiseksi pitäisi laatia kansallinen tiedestrategia. Se olisi epäilemättä paikallaan. Jos strategiaa ei ole, tutkimusrahojen jako muuttuu helposti varojen kylvämiseksi sinne tänne.
Ankea taloustilanne ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden uhat vain korostavat selkeän strategian tarvetta.