Oulun yliopiston filosofian ja filosofian historian tutkimus osoittaa työllään, että pieni pohjoinen yliopisto voi yltää maailmanluokan kärkeen myös humanistisilla aloilla. Yliopistollista huippututkimusta tehdään siis muidenkin oppiaineiden kuin luonnontieteiden tai tekniikan parissa.
Esimerkiksi professori Petteri Pietikäisen hulluuden historian uusi englanninkielinen teos on ainutlaatuinen maailmassa. Viimeksi vastaavasta aiheesta samantapaisella perusteellisuudella ja laajuudella kirjoitti tunnettu ranskalainen filosofi ja historioitsija Michael Foucault 1960-luvulla. Pietikäisen kirjalla on mahdollisuus nousta yliopistojen oppikirjaksi maailmanlaajuisesti.
Filosofi Jouni-Matti Kuukkanen puolestaan on jalostanut historianfilosofian käsitteistöä. Kari Väyrynen ja Jarmo Pulkkinen ovat toimittaneet uuden kokoavan kirjan historianfilosofiasta.
Tutkijat arvioivat Kalevan haastattelussa viime torstaina itsekin, että kolme teosta käy esimerkiksi Oulun yliopiston innovatiivisesta ja tuottavasta tutkimuksesta humanistisilla aloilla.
Tieteen arvoa on valistuksen ajoista 1700-luvulta lähtien mitattu voittopuolisesti sen mukaan, miten paljon tiede johtaa uusiin tuotteisiin, esimerkiksi lääkkeisiin tai teknisiin keksintöihin, joiden oikopäätä oletetaan aina parantavan ihmiskunnan hyvinvointia.
Oulun yliopiston humanistitutkijoiden julkaisut vahvistavat käsitystä siitä, että edistys voi tarkoittaa myös ihmisen ymmärrystä lisäävän laaja-alaisen historiantutkimuksen tulosten hyödyntämistä.
Kirjojen kirjoittaminen tai muu julkaisutoiminta on olennainen osa tiedeihmisten työtä. Kun tutkimuksen tulokset viestitään muille, tieteentekijä toteuttaa perimmäistä tarkoitustaan. Uusi tieto on tarkoitettu aina viestittäväksi muulle yhteisölle ja sen arvioitavaksi, sillä muuten uudella tiedolla ei ole juurikaan mitään arvoa.
Yliopistojen palkitsemisjärjestelmät valitettavasti rajaavat nykyään tiedeihmiset keskittymään vain omiin yhteisöihinsä. Tutkijat käyttävät kaikki voimansa oman tieteenalansa artikkeleihin, jotka toki ovat yleensä tähdellisiä oppialan kehitykselle, mutta eivät välttämättä tule suuren yleisön ulottuville.
Professori Petteri Pietikäinen huomautti osuvasti Kalevan haastattelussa, että yliopiston velvoite on tuoda tutkimusta kansalaisille. Tutkijoiden on siksi kirjoitettava kansan kielellä, suomeksi, vaikka he paljon julkaisevatkin vierailla kielillä ja oman alansa käsitteistöllä.
Uusi viestintäjohtaja Marja Jokinen aloitti Oulun yliopiston palveluksessa kesäkuun alussa. Ihan uusi toimi viestii omalta osaltaan, että Oulun yliopisto haluaa kehittää ja uudistaa viestintäänsä.
Tieteen perustyö tehdään varmasti edelleen tutkijan kammioissa, joten annettakoon tutkijoille oma rauhansa. Avoimeen kansalaisyhteiskuntaa kuitenkin kuuluu, että myös tieteilijät osallistuvat keskusteluun aktiivisesti. Julkisuus usein edellyttää nopeaa reagointia ja kansantajuista esiintymistä.