Pohjois-Pohjanmaan Kulttuurirahasto tukee tänä vuonna tiedettä ja taidetta yhteensä 391 000 euron suuruisilla apurahoilla. Apurahat jaettiin perjantai-iltana Kuusamossa.
Lasten ja nuorten kulttuuritoimintaan myönnettiin yhteensä 18 000 euroa kahdeksalle eri hankkeelle. Visuaalisten taiteiden kokovuotisen apurahan suuruudeltaan 16 000 euroa sai taidemaalari Mari Pihlajakoski taiteelliseen työskentelyyn.
"Apurahaa hain ensisijaisesti taiteelliseen työskentelyn mahdollistamiseen eli raha menee elämiseen sekä työhuone- ja materiaalikustannuksiin.Myös yksityisnäyttelyn pitäminen olisi aloittelevalle taiteilijalle tärkeätä", suunnittelee Mari Pihlajakoski.
Maakunnallisesti merkittävään ja suurempaa rahoitusta vaativaan hankkeeseen varattu 30 000 euron projektituki jaettiin kahden hankkeen kesken.
Kuusamon Taidetuki ry sai osan kyseisestä tuesta vene-teemaan keskittyvän muinaistaiteen työpajan järjestämiseen.
Proto-Pohjois-Suomen taideteolliset suunnittelijat ry Oulusta sai puolestaan rahoitusta 20-vuotisjuhlaansa liittyvään näyttelytoimintaan.
Tieteen puolella suurin osa apurahoista meni väitöskirjatöihin.
Oululainen arkkitehti Kaisa Mäkiniemi on yksi näistä väitöskirjan tekijöistä ja apurahan saajista. Pohjois-Pohjanmaan kirkonkyliä ja kulttuuriympäristön muutosta käsittelevän väitöskirjan pitäisi valmistua 2008-2009.
"Nykyään on paljon puhuttu siitä, kuinka tutkijat joutuvat pinnistelemään pätkätöissä ja hyvin pienillä apurahoilla. Tällainen apuraha on hyvin tärkeä, sillä sen turvin väitöskirjatyöhön pystyy keskittymään täysipäiväisesti", kiittelee Mäkiniemi.
Mäkiniemi on valinnut neljä pientä pohjoispohjalaista kirkonkylää tutkimustyön kohteeksi. Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolle valmistuvassa työssä tarkastellaan pääosin 1900-luvulla kirkonkylissä tapahtunutta muutosta.
Tätä muutosta on ainakin kansan suussa kauhisteltu. Liikenteen kasvu on tuonut paikoin rajujakin liikennejärjestelyjä pieniin taajamiin ja keskustoihin on noussut jopa kerrostaloja pientalojen rinnalle.
"Kulttuuriympäristölle on ominaista, että se muuttuu ajan myötä. Kirkonkylien ympäristön kehitystä ei voida pysäyttää eikä museoida, mutta sitä voi tutkia, mitkä muutokset näihin ympäristöihin sopivat ja mitkä eivät", Kaisa Mäkiniemi tähdentää.