Tiedemaailmassa on reilun vuosikymmenen ajan muhinut vallankumous. Panoksena on yhden akateemisen perinteen peruspilarin, tieteellisen julkaisemisen, tulevaisuus.
Internetin tulo on muuttanut tiedejulkaisemista, kun paperimuodossa ilmestyneet tieteelliset aikakauslehdet ovat siirtyneet laajamittaisesti internetiin.
Tietoverkon myötä perinteisen julkaisumallin haastajaksi on syntynyt Open Access -liike (suom. vapaa pääsy), jonka päämääränä on saada tutkimustieto ilmaiseksi kaikkien ulottuville.
Liike haluaa murtaa käytännön, jossa kaupalliset tiedekustantajat hyötyvät tutkijoiden niille ilmaiseksi toimittamasta artikkelimateriaalista. Yleensä ne saavat samalla kaikki tekijänoikeudet töihin.
Tiedelehdet ovat niitä tilaaville tieteellisille kirjastoille erittäin kalliita, sillä vuosikerrasta peritään satoja, jopa tuhansia euroja. Samaan aikaan lehtiä tilaavat kirjastot elävät entistä niukemmilla määrärahoilla.
Viime vuosina lehtien tilaushinnat ovat nousseet huomattavasti yli inflaatiotason. Niistä on tullut yksi internet-kaupankäynnin menestystarinoista. Edes elektronisen julkaisumuodon kustannussäästö ei ole hintoja hillinnyt. Siitä pitää huolen tuotteen, tieteellisen artikkelin, markkina-asema, jossa ei synny kilpailua samasta sisällöstä.
OA-liike käy tiedekustantajien valtaa vastaan perustamalla ilmaisia verkossa ilmestyviä lehtiä, kokoamalla julkaisuarkistoja ja vaatimalla tekijänoikeuksia takaisin kustantajilta.
Tekijänoikeudet ovat kamppailussa avainasemassa. Jos tutkija säilyttää kaikki oikeudet työhönsä, mikään ei estä julkaisemasta sitä jollakin OA-kanavalla.
Monta väylää
vapaaseen tietoon
Internetin käyttö on yhteistä kaikille vapaan julkaisun kanaville. Ne myös tukevat ja täydentävät toisiaan. Open Access -lehdissä tieteelliset artikkelit ovat ilman maksua luettavissa, tulostettavissa ja levitettävissä internetin kautta. OA-yhteisö keskustelee siitä, pitääkö perinteiset tiedelehdet korvata uusilla verkkolehdillä, vai pitäisikö maksulliset lehdet käännyttää osaksi vapaan julkaisun liikettä.
Open Access -tiedelehdet kääntävät nykyisen rahavirran ylösalaisin. Kun tähän saakka tutkijat ovat luovuttaneet materiaalin korvauksetta kustantajille, OA-lehdet laskuttavat kirjoittajalta julkaisupalkkion, jonka avulla katetaan kustannuskulut. Tosin myös osa perinteisistä paperilehdistä perii kirjoittajilta maksun julkaisusta.
Rahoitusmalli on toistaiseksi käytössä vain muutamissa suurissa OA-lehdissä. Esimerkiksi viime syksynä aloittanut PLoS (Public Library of Science, www.plos.org) perii 1 500 dollaria artikkelilta.
Vapaa pääsy on ilmiönä lähes saman ikäinen kuin tietoverkko. Jo 1990-luvun alkupuolella syntyi satoja verkossa ilmestyviä avoimia tiedelehtiä.
Vuosikymmenen aikana monia OA-pioneereja on hävinnyt pois ja uusia syntynyt tilalle. Tänä päivänä lehtiä on Lundin yliopiston ylläpitämän Directory of Open Access Journals -tietokannan (DOAJ, www.doaj.org) mukaan noin 800.
Vallankumous on edennyt, mutta monien mielestä tuskallisen hitaasti. Maksulliset tiedejulkaisut ovat osoittautuneet ennakoitua kovemmiksi vastustajiksi. Niiden kustantajat eivät ole suostuneet alentamaan hintojaan.
Vaikka avoimien julkaisujen määrä on kasvussa, ne ovat silti selvä vähemmistö maailman noin 24 000 tiedelehdestä ja niiden noin 2,5 miljoonasta artikkelista. Tällä hetkellä vain muutama prosentti kaikista artikkeleista päätyy OA-kanaville.
Suomalaiset tutkijat kirjoittivat vuonna 2002 yli 21 000 tieteellistä artikkelia. Niistä huomattava osa ilmestyy ulkomaisissa julkaisuissa.
Tiedelehdillä on tarkka nokkimisjärjestyksensä. Yksi suurimmista Open Access -lehtien ongelmista on tasokkaiden töiden löytäminen. Kun yksittäinen tutkija etsii tietoa, hän voi suosia OA-kanavia. Kun kyseessä on oman työn julkaiseminen, tutkija luottaa maineikkaaseen tiedelehteen. Riskejä ei haluta ottaa.
Vapaalla julkaisulla on tärkeitä tiedepoliittisia ulottuvuuksia, sillä se palvelee sekä tiedon tuottajan että sen käyttäjän etuja. Lukija saa mahdollisimman paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa, ja tutkimuksen vaikuttavuus kohoaa, kun lukijakunta kasvaa maailmanlaajuiseksi.
Vapaan julkaisun ihannemaailmassa erot rikkaiden ja köyhien tai suurten ja pienten yliopistojen välillä tasoittuvat, kun kaikilla on sama aineisto käytössä. Nykyisin esimerkiksi kehitysmaiden yliopistojen ulottvuilla kalliit lehden eivät ole. Samoin kansalaisyhteiskunnan arvellaan hyötyvän.
Ihannetilanteessa myös etäopiskelu helpottuu.
, kun tiedonsaanti muuttuu ei riipu paikasta. , kun viimeisin tieto tulee kaikkien ulottuville. Potilas voi lukea sairaudestaan siinä missä lääkäri, ja myös ministeri ja kansalainen ovat tiedon suhteen samassa asemassa.