Helsingin yliopisto viestitti tämän kuun alussa tutkijansa menestyksestä: professori Markku Kulmala oli vahvistanut asemaansa geotieteiden maailmanlistan kärjessä.
Ilmakehätieteilijä Kulmalan tieteellisen työn merkittävyyden mittarina oli tässä tapauksessa se, kuinka usein hänen tutkimuksiinsa oli viitattu tieteellisissä julkaisuissa Viittauksia oli lähes 7 400.
Kulmalaa koskevat tiedot oli saatu kansainvälisen suuryrityksen Thomson Reutersin tietokannasta.
Pärjääminen tietokantojen pohjalta rakennetuilla rankinglistoilla näyttää tulevan tiedemaailmassa yhä tärkeämmäksi. Listat eivät aseta järjestykseen vain tutkijoita vaan myös yliopistoja ja maita.
Esimerkiksi viime joulukuussa Suomessa valmistui opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys suomalaisten tutkimusorganisaatioiden julkaisujen määrästä ja vaikuttavuudesta. Selvityksen aineistona olivat Thomson Reutersin tiedot vuosilta 1990–2009.
Opetusministeriön selvityksen tulos oli Suomen tieteelle myönteinen. Suomalaisjulkaisujen määrä tietokannassa oli kaksinkertaistunut. ”Suomalainen tiede pärjää kansainvälisessä vertailussa”, kertoi selvityksestä tehty tiedote.
Selvityksen mukaan suomalaisista tutkimusorganisaa-tioista selvästi eniten julkaisee Helsingin yliopisto, joka on ollut mukana lähes joka viidennessä suomalaisessa julkaisussa. Seuraavaksi suurimpia ovat olleet Turun yliopisto, Aalto-yliopisto, Helsingin yliopistollinen keskussairaala, Oulun yliopisto sekä Itä-Suomen yliopisto. Näiden osuudet julkaisuista olivat 6–8 prosentin luokkaa.
Selvityksessä nousi esiin myös yllättäviä tietoja. Niin sanotun suhteellisen viittausindeksin mukaan tasokkainta tutkimusta alallaan tekee Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Kakkosena oli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos ja kolmantena Helsingin yliopisto.
Jos tieteellisen laadun mittaus tuntuu yllä olevan perusteella yksinkertaiselta, ei se sitä ole.
Kun Suomen Akatemia julkisti vuonna 2009 oman tutkimuksensa Suomen tieteen tilasta ja tasosta, viesti oli paljon pessimistisempi kuin opetusministeriöllä. Akatemia piti erittäin merkittävänä sitä, että Suomen tieteellisten artikkelien lukumäärä suhteutettuna asukaslukuun ja kansantuotteeseen oli laskussa. Lasku oli alkanut viime vuosikymmenen alussa.
Akatemian mukaan Suomen tutkimuksen laatu oli peräti Pohjoismaiden heikointa.
Akatemia julkaisee ensi syksynä uuden selvityksensä asiasta. On kiinnostavaa nähdä, kuinka lähellä sen näkemys silloin on ministeriön arvioita.
Monenlaista kritiikkiä on noussut esiin sitä mukaa kuin lis-tausten merkitys on kasvanut. Yksi painokas huomio on se, että yliopistojen todelliseen tasoon liittyy myös opetuksen, ei vain tutkimuksen laatu.
Samoin on huomautettu, että ainakin Thomson Reutersin julkaisuotanta kattaa paremmin luonnon- ja lääketieteen kuin esimerkiksi humanistiset ja yhteiskuntatieteet.
Eri aloilla on myös erilaisia julkaisuperinteitä, jotka vaikuttavat rankkauksiin. Lääke- ja luonnontieteissä tehdään artikkeleja aikakausjulkaisuihin, humanistit kokoavat tutkimuksensa usein laajemmiksi kirjoiksi.
Keskustelun tieteellisen työn laatuarvioinnista voi olettaa kiihtyvän myös Suomessa. Ensi vuoden alusta yliopistoissa tulee käyttöön uusi rahoitusmalli, joka palkitsee tutkimusten läpimenosta erityisesti kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa.
Vuoteen 2015 mennessä tarkoitus on ottaa käyttöön uusi kotimainen tietokanta nimeltään Julkaisufoorumi. Sitä rakennetaan parhaillaan.
Pitää toivoa, että järjestelmästä tulee oikeudenmukainen. Oikeudenmukaista on tukea hyvää tutkimusta joka tieteenalalla.