Pohjois-Pohjanmaan rahasto jakoi perjantaina tieteelle ja taiteelle yhteensä 250 500 euroa kaikkiaan 49 kohteeseen. Apurahoista suurin osa kohdistuu humanistisiin tieteisiin, kuvataiteisiin, luonnontieteisiin, säveltaiteisiin ja lääketieteeseen.
Rahaston hoitokunnan puheenjohtaja, Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen totesi rahaston aikaisempien linjaustensa mukaisesti pyrkineen painottamaan taiteita, sillä tieteitä tukevia säätiöitä ja muita rahoittajia on selvästi enemmän ja rahaston alueellakin toimii useita merkittäviä tiedettä tukevia säätiöitä .
Hakemuksia tuli 388 eli selvästi edellisvuosia enemmän. Kilpailu apurahoista on Lajusen mukaan kiristynyt, sillä apurahojen kokoa ei haluta pienentää, jotta niiden tehokkuus ei laskisi. Nyt apurahan sai keskimäärin joka kahdeksas hakija, kun apurahan edellisinä vuosina on saanut joka kuudes hakija.
Suomen Kulttuurirahaston hallitus on osoittanut maakuntarahastolle lisätukea yhteensä 27 000 euroa, joka osaltaan mahdollistaa suurempien yksittäisten apurahojen myöntämisen.
Peruskoululaisten kulttuuritoiminnalle osoitettu 17 000 euroa jaettiin tänä vuonna seitsemän hankkeen kesken. Kuvataiteen apurahan 14 000 euroa sai taidemaalari Hannu Lukin taiteelliseen työskentelyyn.
Maakunnallisesti merkittävään ja suurempaa rahoitusta vaativaan hankkeeseen ohjattu 20 000 euron projektituki myönnettiin Metropoliitta Panteleimonin ja työryhmän Pohjoiset Pyhäköt -kuvateoksen toimittamiseen.
Pohjois-Pohjanmaan Kulttuurirahaston vuosijuhla ja apurahojen jako pidettiin arvoisessaan paikassa, uudessa Ylivieskatalo Akustiikassa. Viimeksi rahasto juhli Ylivieskassa 17 vuotta sitten, vuonna 1987.
Kutsuja vuosijuhlaan oli lähetetty noin 400, ja juhlaan ilmoittautui noin 200 henkeä. Vuosijuhla olisi järjestetty Ylivieskan uudessa kulttuuritalossa jo viime vuonna, mutta talo ei aivan ehtinyt valmistua juhlaan mennessä.
Arkkitehti Panu Kaila puhui juhlaesitelmässään rakennussuojelun noususta ja tuhosta. Hän totesi, että rakennusten restaurointi historiallisen arvon palauttaminen 1800-luvulla itse asiassa hävitti rakennusten historiallista arvoa. "Kaikki, mitä uusitaan menettää historiallisen arvonsa. Kopio voi olla kaunis ja sillä voi olla muita arvoja, mutta ei historiallista arvoa."
Teollisessa rakentamisessa materiaalit erosivat täysin perinteisestä. Sen jälkeen korjauksessa menetettiin rakennusten kestävyys ja terveellisyys. Perinteisen rakentamisen hyviä piirteitä tuhoutui. Tavoitteina olivat energian säästö ja ilmastointi. Rakennettiin tiiviisti muovin ja betonin avulla, ja syntyi mammuttimainen homeongelma.
"Hiljan laskettiin, että pelkät terveydenhoidon ja työstä poissaolon kustannukset ovat suuremmat kuin kaikkien asuntojen lämmitys yhteensä. Jos tulos on tällainen, kannattiko ruveta säästämään lämmityksestä, jos se menee toisesta tuutista ulos ja tulee kaikki inhimillinen kärsimys."
"1960-luvulla tuhottiin rakennusperinnettä purkamalla. Nykyisin sitä tuhotaan korjaamalla. Suojelu kohdistuu rakennuksiin, mutta ei estä niiden hävittämistä korjaamalla. Paitsi aitous, eristysten ja tiivistysten mukana menevät terveellisyys ja kestävyys. Uudet talot ovat lyhytikäisempiä ja epäterveellisempiä kuin vanhat."
Kaila totesi, että vihdoinkin on alettu ottaa mallia vanhasta. Entisiä arvoja otetaan uudelleen esille uudisrakentamisessa. On syntynyt muun muassa uranuurtaja Oulun yliopiston puustudio.