Matti Vanhasen (kesk.) hallitus on luvannut parantaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja äänestysaktiivisuutta, lisätä demokratiakasvatusta sekä muutoinkin vahvistaa edustuksellista demokratiaa.
Miten hyvin edustuksellinen demokratia toimii eduskuntavaaleissa? Hallitusohjelman mukaan ongelmat liittyvät vaaliasetelman sameuteen äänestäjän näkökulmasta.
Viime vaalikaudella oikeusministeri Johannes Koskinen (sd.) yritti remontoida vaalijärjestelmäämme.
Muuttoliike on johtanut suuriin eroihin vaalipiirien koossa. Pienissä vaalipiireissä kuten Lapissa niin sanottu piilevä äänikynnys nousi edelleen viime eduskuntavaaleissa. Korkea piilevä äänikynnys tarkoittaa käytännössä sitä, että vain suuret puolueet voivat saada ehdokkaitaan läpi pienissä vaalipiirissä.
Oikeusministeri tehtaili useita erilaisia vaihtoehtoja, joilla suhteellisuutta olisi parannettu ja piilevää äänikynnystä madallettu. Hallitukselta ei löytynyt poliittista tahtoa. Koskisen omat toverit olivat pahimmat vastarannankiisket.
Nykyjärjestelmä suosii suuria puolueita, joten ei ole mikään ihme, ettei mahtipuolue SDP halua horjuttaa asemaansa millään tavoin. Keskusta ja RKP ovat myös haranneet uudistusta vastaan.
Vaaliremontin tiukimmat vastustajat istuvat hallituksessa ja kannattajat oppositiossa, joten oikeusministeriön virkamiehet voivat lukita reseptinsä suhteellisuuden parantamiseksi työpöytänsä alimpaan laatikkoon.
Kansa puhukoon vaaleissa, mutta vaalien välillä vaietkoon. Eduskunnan tehtävänä on edustaa kansaa, jolle valtiovalta kuuluu. Tähän periaatteeseen useat kansanäänestysten vastustajat vetoavat. Samalla he leimaavat herkästi huippukoulutetut suomalaiset tietämättömiksi.
Suomalaisilta on kysytty kahdesti: viinan vapauttamisesta 1931 ja Suomen liittymisestä Euroopan unioniin 1994. Suomen kansanäänestysten määrä on vähäinen muihin Euroopan maihin verrattuna.
Kymmenkunta EU-maata kaavailee kansanäänestystä unionin perustuslaista. Suomessa näyttää syntyneen laaja poliittinen konsensus siitä, ettei perustuslakia viedä neuvoa-antavaan kansanäänestykseen. Ainoastaan vihreät rummuttaa kansanäänestyksestä.
Perusteita kansanäänestykselle löytyy eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan EU-jäsenyyttä koskevasta mietinnöstä. Kansanäänestys voi tulla mietinnön mukaan kysymykseen, jos niissä perusteissa, joilla Suomi liittyi, tapahtuu oleellisia muutoksia. Perustuslain valmistuttua pitäisi arvioida, mitä ne oleelliset muutokset ovat.
Suomi on menossa neuvotteluihin ilman tiukkoja ehtoja. Suuret EU-maat tietävät, etteivät suomalaiset vallanpitäjät ole näillä näkymin viemässä lopputulosta kansan päätettäväksi. "Suomalaiset - kiltit sopeutujat - nielevät lopulta lähes mitä tahansa."
Suomen neuvottelutilanne saattaisi parantua, jos perustuslaki vietäisiin neuvoa-antavaan kansanäänestykseen. Suurille maille tulisi ainakin selväksi, että Suomen kansa voi torpata perustuslain, jos pienten toiveet murskataan täysin suurten saappaiden alle.
Perustuslain toimivuutta selvittänyt työryhmä ehdotti, että kansanäänestysinstituutiota ja muita kansalaisten suoran osallistumisen muotoja on arvioitava. Se väläytti siirtymistä neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä päättävän kansanäänestyksen suuntaan.
Suuri osa suomalaista protestoi jättämällä vaaleissa äänestämättä. Kansanäänestyksellä voitaisiin herättää kiinnostusta yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan.
Kansa voi olla tietenkin eri mieltä kuin päättäjät. Poliitikkojen pitäisi se riski uskaltaa ottaa.