Sairaanhoitotyötä on tarvittu niin kauan kuin ihminen maapalloa on tallannut. Aikoina, jolloin lääketieteen tarjoamaa apua ei ollut saatavilla, sairauksien uskottiin johtuvan useimmiten yliluonnollisista voimista tai noituudesta.
Sairauksia hoiti ja paransi yhteisön tietäjä tai parantaja, jolla oli hallussaan vastavoimaa, manaa. Myöhemmin, kristillisellä ajalla sairaus tai väestöä kaatava epidemia nähtiin helposti Jumalan rangaistuksena tai Jumalan tahdon mukaisena kansakunnan kohtalona.
Biologia, fysiikka ja kemia alkoivat tieteenaloina kehittyä 1800-luvulla. Bakteerien ja hygienian merkitykset opittiin tuntemaan ja rokotukset yleistyvät nopeasti. Sairaanhoitotyön ammatillistuminen ja kansansivistyksen kohoaminen tukivat kehitystä.
Naiset ovat kautta aikain hoivanneet sairaita ja vanhuksia. Ennen ammattihoitajia he ovat olleet kansanparantajia tai enemmän tai vähemmän lääketieteeseen perehtyneitä maallikkosairaanhoitajia, sairaalamatameja.
Yksi maineikas parantaja oli Kaisa Reeta eli Hautamäen muori, jonka Elias Lönnrot nosti muistiinpanoillaan päivänvaloon. Kainuussa asustellut Reeta oli herbalisti, joka paransi sairaita yrtein ja rohdoin. Loitsut ja maagiset toimet kuuluivat hoitomenetelmiin tiiviisti. "Se on yheksän laatunen, vaan kun viimeinen tietää, niin se jo pitää. Sanoa: Seiso niin kuin seinä, Asu niin kuin aita!" Näillä sanoin Reeta pysäytti perimätiedon mukaan verenvuodon.
Monia muita erikoisia hoitometodeja käytettiin. Nenäverenvuotoon auttoi rinnan päälle asetettu aitan avain ja kurkkukipua saattoi hellittää vasta kaadetun karhun kurkkutorven läpi juotu kalja. Isokorvaisen jäniksen virtsa tunnettiin korvatipoista erinomaisimpana.
Suurin osa väestöstä asui 1800-luvun puolivälissä maaseudulla ja kulkuyhteydet varsinkin talvisin olivat puutteelliset.
Yleisimmät sairaudet kulkutautien lisäksi olivat kuppa, muut sukupuolitaudit ja tuberkuloosi. Syfilistä sairastaville perustettiin lasarettien yhteyteen erityisiä kuppaloita. Runsas markkinaväki, prostituutio ja sota-areenoiden mukana liikkuvat sotilaat olivat ilmeisesti suurimmat syyt sukupuolitautien nopealle leviämiselle.
Sairaalamatamit asuivat sairaalarakennuksessa yleensä perheineen, joten kodin askareet ja ruoan laitto tapahtui läheisesti sairashuoneiden yhteydessä. Matamin tuli olla terve, kypsässä iässä oleva naisihminen, rehellinen, hiljainen, sitkeä ja siivo tavoiltaan.
Hoitomenetelmät olivat varsin niukat. Nukutus- tai puudutusaineita ei ollut.
Leikkaukseen potilas valmistettiin iskemällä suonta ja antamalla ulostuslääkettä. Terveelliseksi katsotulla ravinnolla yritettiin parantaa ja voimistaa potilasta. Kansan keskuudessa alkoholi oli yleisesti käytetty
lääke.
Oikeastaan matamit olivat sekä sairaanvartijoita että palvelijattaria, joiden tehtäviin sisältyi monenlaisia taloustöitä. Niitä olivat huoneiden lämmitys, siivoaminen ja sairasruoan valmistaminen. Usein potilaat joutuivat vastaamaan itse itsestään ja voimiensa mukaan myös toisistaan.