Perinteiselle tiesuolalle pyritään löytämään vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta- ja pölynsidonta-aineita. MIDAS-tutkimuksen tavoitteena on löytää vähiten ympäristöä kuormittavia ja vesijohtoverkostoa syövyttäviä liukkaudentorjunta-aineita. Lupaavien tutkimustulosten jatkoksi aloitetaan ensi vuonna maastotutkimukset.
Laboratoriossa on 2,5 vuoden ajan vertailtu perinteisen natriumkloridin ja pölynsidonnassa käytettävien kloridituotteiden lisäksi formiaattien ja asetaattien ominaisuuksia. Erityisesti vertailtiin aineiden hajoamista ennen pohjaveteen joutumista, kykyä irrottaa metalleja maaperästä ja myrkyllisyyttä kasveille.
Liukkaudentorjunta-aineiden aiheuttamia haittoja pohjavedelle ovat muun muassa maaperän raskasmetallien liukeneminen, kemikaalijäämät ja veden happikato. Pohjaveden korkea kloridipitoisuus aiheuttaa lisäksi vesijohtoverkostojen syöpymistä.
Suomen lentokentillä liukkaudentorjunnassa ureaa korvaamaan valittuja asetaatteja ja formiaatteja on viime vuosina käytetty enenevässä määrin. Näiden orgaanisten aineiden käyttäytymistä ja vaikutuksia pohjaveden laatuun ei kuitenkaan vielä tunneta riittävän hyvin Suomen pohjavesimuodostumissa.
Tiestön talvihoidossa käytetään vuosittain yleensä noin 100 000 tonnia maantiesuolaa liukkaudentorjuntaan. Sorateiden kesäsuolaukseen käytetään vuosittain noin 28 000 - 30 000 tonnia kalsiumkloridia.