Suomessa on vuosien mittaan kauhisteltu kuvia ja kertomuksia itärajan takaisten sivuteiden kunnosta keväisin: Ladoja lammikoissa ja kuormureita ojiin sortuneina. Päivittely on yleensä päättynyt ajatukseen, että onneksi meillä ei ole tuollaista.
Sen loppuhenkosen ovat kuitenkin päästäneet suustaan lähinnä ne autoilijat, joiden reitit kulkevat kaupunkien kaduilla ja valtateillä. Syrjäteiden todellisuus on Suomessa melko lailla toisenlainen: keväisin liirtoa ja punnerrusta liejussa, talvisin polannetta, ja sekä kesällä että talvella vaarallisia uria.
Maanantain Kalevan juttu Suomen tieverkon kunnosta osoittaa, ettei huonokuntoisia teitä tarvitse lähteä etsimään Kainuun sivukyliltä tai Lapin perukoilta. Surkeista teistä on kokemuksia Oulun kaupungin alueellakin esimerkiksi Sanginjoen kylässä, jossa autoja on jouduttu vetämään irti niiden juututtua yleiselle tielle.
Jutun karuin numerotieto on arvio siitä, paljonko Suomen teillä on korjausvelkaa eli paljonko rahaa tarvittaisiin teiden korjaamiseen säälliseen kuntoon. Lukema on 1,4 miljardia euroa. Se on sattumoisin lähellä summaa, jonka Suomi antaa lainaksi taloutensa konkurssin partaalle ajaneelle Kreikalle.
Täällä voidaan lohduttautua ajatuksella, että aina parempi, jos vain tiet ovat rapakunnossa eikä koko kansantalous. Silti Suomen teiden kunto vaatisi sekin perusteellista ja pikaista kohennusta. Hyvin toimiva liikenneverkko kuuluu talouskasvun perustekijöihin. Se on myös elämänlaatuun vaikuttava seikka. Turvallisuudestakin on mitä suurimmassa määrin kysymys.
Syrjäteiden kohdalla pitää ottaa huomioon sekin, että niiden kuormitus kasvaa lähivuosina olennaisesti, kun uusiutuvan energian tuotanto ja metsien hakkuutähteen tehostettu korjuu alkaa.
Teiden kunnossapidon pahin jarru on valtion tiukka talouskuuri. Teiden kanssa samasta kakusta kamppailevat kaiken lisäksi ratainvestoinnit, joiden joukossa on myös Suomen tämän hetken tärkein liikennekohde, Pohjanmaan radan peruskorjaus.
Jälkiviisauden uhallakin on pakko kysyä, painottuivatko valtion elvytysrahat liiaksi talonrakennukseen. Ainakin yhtä tehokas kotimainen työllistäjä olisi ollut teiden ja ratojen korjaus.
Maanteiden ja ratojen radikaali kohennus pitää saada painokkaasti seuraavaan hallitusohjelmaan. Ei ole liioiteltua puhua liikenneväylistä Suomen verisuonina, jotka on vaarallista päästään rapautumaan.