Vaalirahakohulle ei saada lyödyksi päätepistettä sitten millään. Keskustan aikailua Nova-rahojen palautuksessa voi vain ällistellä.
Jos joku uskoi vielä jokin päivä sitten, että jo ties montako näytöstä sisältäneen vaalirahoitusnäytelmän loppukohtaus olisi jo nähty, uskomus oli väärä. Kohu vain jatkuu ja nielaisee syöveriinsä yhä uusia asioita.
Vaikka paljastusten vuolle ei näy loppua, joitakin johtopäätöksiä voi taas huoletta tehdä. Ensinnäkin, tuli esille mitä tuli, pyykki on pestävä pohjia myöten, sillä muutoin poliittisen järjestelmän uskottavuus uhkaa todellakin pettää. Toiseksi, vaikka uudet paljastukset eivät toisi ilmi suoranaisia laittomuuksia, jokaiselle lienee käynyt viimeistään nyt selväksi, kuinka läpimätää meno on ollut.
Puolueiden luulisi saaneen ainakin pari opetusta. Niiden täytyy pitää osaltaan huolta, ettei uuteen vaalirahoituslainsäädäntöön jätetä mitään porsaanreikiä. Toiseksi puolueiden on alettava suhtautua rahoitusta tarjoaviin aivan toisella tavalla. Vaikka raha ei tunnetusti haise, sitä tarjoavien taustoja ja motiiveja on syytä tutkia vastaisuudessa huolella.
Vaalirahasirkus ei ole vielä vaikuttanut sitä eikä tätä mielipidetiedusteluissa mitattuihin puolueiden voimasuhteisiin. Uudet paljastukset ja puolueiden silmiinpistävän erilaiset reagoinnit niihin saattavat vaikuttaa jo voimasuhteisiinkin, puhumattakaan yksittäisten poliitikkojen urakehityksestä.
Keskustapuolue nappasi kesäkuussa poliittisen aloitteen julkistamalla tiedot vuoden 2007 eduskuntavaalien tukijoista ja kehottamalla muita seuraamaan esimerkkiä. Musta Pekka jäi tuolloin kokoomukselle ja pienemmässä määrin SDP:lle. Nyt osat ovat vaihtuneet. Kokoomus ja SDP kertoivat keskiviikkona palauttavansa Nova Groupilta saamansa tuet kun taas keskusta aikoo palauttaa tukia konkurssipesään vasta kun velkojat niitä yksilöidysti vaativat.
Tyylivalintaa ei voi kuin ihmetellä.
Kokoomus perusteli kesäistä jarrutteluaan juridisilla syillä, ja nyt niihin vetoaa keskusta. Kokoomus kainosteli ehkä tukijoidensa nimiä; keskustan hangoittelun syvimmät syyt liittynevät puolueen heikkoon taloudelliseen tilanteeseen.
Yhtä kaikki venkoilu näyttää kansalaisten silmissä pahalta asiassa, jossa moraali on ajanut juridiikan ohi jo ajat sitten.
Keskustan päätös julkistaa vuoden 2006 presidentinvaaleissa saamansa tietynsuuruiset tuet on enemmänkin kosmeettinen. Sen ehdokkaan Matti Vanhasen ehdokastie katkesi kuin kanan lento avauskierroksen huonoon tulokseen. Kakkoskierrokselle päässeiden Tarja Halosen ja vieläkin enemmän Sauli Niinistön vaalikassoissa voi olla paljon enemmän selittämistä. Voi vain toivoa, että tällä kertaa keskustalta ei jää nolosti kertomatta merkittäviä tukisummia. Kokoomus ja SDP eivät tehneet kesäkuun tapaista virhettä ja kertoivat nyt heti keskustapuolueen perässä tekevänsä samoin.
Tiedot presidentinvaaleissa annetuista tuista ovat tämän vaalirahanäytöksen uusi avaus. Niinistön kampanja sai suoraan tai maksettuina lehti-ilmoituksina Nova Groupilta tukirahaa 40 000 euroa. Ja kun portti on avattu, jatkoa voi seurata. Nelosen Uutisten mukaan yksityinen sijoittaja Ahti Vilppula tuki lisäksi Niinistön kampanjaa 50 000 ja Vanhasen kampanjaa 25 000 eurolla.
Kaiken kaikkiaan puoluerahoituksen uusi avoimuuspuuska leviää nopeammin kuin sikainfluenssa. Liikuttavaahan se on, mutta välttämättömyyden sanelema pakko. Puolueet eivät olisi avanneet vaalirahoitustaan, jos niitä ei olisi siihen pakotettu. Kansalaiset seurannevat tätä menoa jo kyynisen väsyneesti.