Tiernaperinteestä rakennetaan nyt järkevällä tavalla oululaista merkkituotetta. Onnistumiselle ja vahvan mielikuvan syntymiselle on hyvät edellytykset.
Vanha eurooppalainen tähtipoikaperinne, joka tiernapoikina Suomessa tunnetaan, on historian saatossa säilynyt Oulussa elävänä. On näitä joulunajan säkeitä laulettu ja lauletaan toki muuallakin, mutta perinne on vahvasti ollut katoamassa muistojen joukkoon. Oulussa sen sijaan kynttilän liekki on lepattanut näihin päiviin asti, väliin vähän heikkonakin, mutta nyt tulevaisuus näyttää turvatummalta kuin koskaan.
Kaupunkiin juuri perustetun Tiernasäätiön tavoite on kova: vuonna 2011 Oulu on kansainvälisesti tunnettu tiernakaupunki, samaan aikaan kun se toivon mukaan on myös Euroopan kulttuuripääkaupunki.
Tiernapoikaperinteen määrätietoisesta elvytyksestä on Oulussa puhuttu pitkään, ja monen vuoden lämmittelyn jälkeen teot alkavat vähitellen vastata toiveita. Tiernasäätiön taustalla on vaikuttava joukko paikallisia yhteistyökumppaneita, ja viime talvina tierna-aika on alkanut entistä enemmän näkyä myös keskustan katukuvassa.
Tiernapoikakilpailulla on Oulussa ikää jo yli 70 vuotta, joten sitä ei missään nimessä voi sanoa uudeksi ilmiöksi. Mutta uutta on se, millä tavalla tätä kilpailua elvytetään keskellä kaupunkia ja mitä kaikkea muuta teeman ympärille aiotaan kehitellä.
Itse asiassa käsillä on lähes ainutlaatuinen tilaisuus luoda Oululle suomalaista ja kansainvälistä mielikuvaa, joka lähtee liikkeelle paikallisesta identiteetistä. Mutta samalla on maltettava antaa ajatukselle aikaa kypsyä, eikä heti tavoitella tähtiä taivaalta. Kaikkea ei voi saada hetkessä. Tässä puhutaan asiasta, jonka aikajänne on vuosien ja jopa vuosikymmenten mittainen. Kertatapahtumasta ei tule käsitettä, vuosien perinteestä voi tulla.
Ollakseen uskottava Tiernasäätiön tavoite kansainvälistymisestä edellyttää sitä, että Oulussa on perusta kunnossa. Tärkeintä on, että tierna-aika koetaan myönteisenä asiana, lämpimänä talvisena tapahtumasarjana, ja että kaupungin asukkaat ja matkailijat kokevat saavansa siitä jotain, mitä ei muualta löydä.
Turulla on joulurauhan julistuksensa ja Rovaniemellä joulupukki. Oululla ei ole ollut mitään vastaavaa, mutta nyt liikkeelle on lähdetty järkevästi tierna-ajasta, joka jatkuu marraskuun lopulta loppiaiseen. Tierna-aika on mahdollista ajaa laajempaan tietoisuuteen, kunhan siihen kehitellään riittävästi sisältöä. Pelkkiä valokoristeita löytyy joulun alla joka puolelta.
Voi olla myös tarpeen luoda uusia perinteitä. Mitäpä muuta kaupunkiin saapuva matkailija haluaisi tierna-aikana nähdä kuin itse esityksen? Mikä estäisi luomasta perinteen, jossa tierna-aikana joka päivä tai edes joinakin viikonpäivinä tiettynä kellonaikana esitys olisi nähtävillä keskellä kaupunkia, torilla tai Rotuaarilla.
Kyse on ennen muuta tunnelmasta ja elämyksistä, joita voi korostaa sopivalla tuotemyynnillä, joulutoreilla ja valaistuksella, kuten jo on osin tehtykin.
Aivan yksinkertainen temppu tässä onnistuminen ei ole. Tierna-ajan ytimessä on yksi kuvaelma ja yhdet sanat, ja puolessatoista kuukaudessa sen ehtii pahimmillaan ryöstöviljellä tyhjiin. Mielikuvien ja tunnelmien luonti vaatii taitoa, pitkäjänteistä näkemystä ja sitoutumista.
Jos siinä onnistuu, voi pimeän ajan keskellä Oulussa loistaa kohta lämmin tähti, joka säteilee hehkuaan laajalle. Mutta jos kaikki jää väkinäiseksi kulissien kohottamiseksi, ei siitä hyvää seuraa tiernaperinteelle. Tiernasäätiöllä on suuri vastuu siitä, että kaikki kehittyy aidosti kestävälle pohjalle.