Bergenissä voi törmätä pienistä pojista ja veteraaneista muodostuneisiin joukko-osastoihin, jotka marssivat univormuissaan ja prenikoissaan lippuja liehutellen kaupungin läpi. Kyse ei ole Naton sotilaallisesta manööveristä tai puolustusvoimien ohimarssista vaan paljon intiimimmästä ilmiöstä: jousiampujajoukoista.
Norjan kielellä ryhmiä kutsutaan nimellä buekorps. Buekorpsit kantavat olallaan vanhanaikaisia jousipyssyjä, jotka on koristettu punaisilla ja vihreillä nauhoilla. Kullakin joukko-osastolla on oma tunnusomainen lippunsa.
Buekorpsit ovat ”lapsisotilaita”. Marssilla mukana olevat valkohapsiset veteraanit eivät ole sotaveteraaneja vaan nimenomaan buekorps-veteraaneja.
Koko vuoden koululaisryhmät tai kaupunginosien buekorps-joukot harjoittelevat marssia rummutuksen tahdissa. Mitään muita soittimia kuin rumpuja kulkueissa ei käytetä.
Harjoitukset ja kulkueet ovat harrastuksen ainoita näkyviä ilmentymiä. Mitään taisteluja joukkojen välillä ei käydä - korkeintaan henkistä kilpailua univormujen tai aseiden hienommuudesta.
Mitä isot edellä
Buekorpsit esiintyvät etenkin Norjan kansallispäivänä 17. toukokuuta. Tänä vuonna joukot juhlistivat myös Bergenin 50-vuotiasta kulttuurifestivaalia.
Pienten poikien jousiampujajoukkojen spontaani syntyminen liittyy Euroopan poliittiseen tilanteeseen 1850-luvulla ja kansalliseen heräämiseen Norjassa, joka oli tuolloin unionissa Ruotsin kanssa.
Ilmeisesti buekorpsit syntyivät, kun pojat leikeissään jäljittelivät aikuisia.
1880-luvulle asti kaikissa Norjan kaupungeissa oli kaupunkivartioita. Ne olivat tavallaan ”kodinturvajoukkoja”, joita kutsuttiin avuksi kriisitilanteissa. Viikottain nämä vartiot harjoittelivat paraateja varten.
Buekorpsit syntyivät poikien itsensä organisoimina. Ne jakautuivat militaarisen mallin mukaisesti komppanioiksi, pataljooniksi, joukkueiksi ja ryhmiksi. Pojat valitsivat keskuudestaan johtajat ja korottivat heidät toimeenpanovaltaisiksi upseereiksi.
Buekorps-perinne on säilynyt tähän päivään asti elävänä etenkin Bergenissä. Vasta viime vuosina myös tyttöjä on kovan polemiikin jälkeen hyväksytty mukaan.
Bergenissä on myös buekorps-museo kaupungin porttina toimineessa vanhassa kivirakennuksessa. Siellä on esillä ryhmävalokuvia vanhoista buekorps-ryhmistä sekä heidän lippujaan.
Kynttilä vakan alta
Buekorpsit tuovat mieleen tiernapojat, joka on aivan eri ilmiö, mutta siinä on yhtäläisiä piirteitä. Tutulta tuntuu poikien oma spontaani toiminta ja kilpailu kapunginosien varustautuneiden esiintyjäjoukkojen välillä.
Oulun tiernapojat ovat ainoa versio, joka on säilynyt riittävän elinvoimaisena hengissä, vaikka kuvaelmia esitettiin muissakin kaupungeissa. Oululaisversion ajatellaan syntyneen joskus 1871-1881.
Tiernapoika-perinne on nostanut päätään viime vuosina Oulussa. Perinteen pohjalta on ideoitu kaupungille jouluimagoa, edellinen teatterinjohtaja Maarit Pyökäri ohjasi aiheesta näytelmän ja kansainvälisen lastenelokuvien festivaalin pääpalkinto on Kalevan Tähtipoika.
Vuosittaisen tiernapoikakilpailun lisäksi aiheesta on järjestetty koululaisten kuvataidekilpailu ja onpa Oulun kaupungin johto laulanut strategiamallit tiernapoikaversiona kuntakilpailussa.
Mutta tiernapoikien museota ei Oulusta löydy! Eikö olisi korkea aika koota tiernapoikatietoutta, rekvisiittaa, tiernapoikavideoita ja multimediaa ympäri vuoden auki olevaan erikoismuseoon, jolle toivottavasti löytyisi paikka Oulun keskustasta.
Hallinnollisesti erikoismuseo kuuluisi luontevasti Pohjois-Pohjanmaan museon alaisuuteen.
Tiernapoikien tuotteistaminen on toistaiseksi jäänyt vähäiseksi ja ohueksi. Sitäkin voisi pieteetillä vauhdittaa.
Tähtipoikien kynttilää ei kannata enää piilottaa vakan alle.