Oululainen tiernapoikaperinne on tullut minulle tutuksi lapsuudessa 1950-luvun puolivälistä asti. Asuimme Toivoniemessä kerrostalossa. Joulun tienoilla saattoi ovikello soida. Oven takana oli tiernapoikaryhmä, joka kysyi lupaa tulla laulamaan, ja lupahan heltisi.
Itse en lapsena kuulunut tiernapoikaporukkaan. Aikuisena olen joitakin kertoja ollut mukana tässä perinteisessä esityksessä. Vuosien varrella olen nähnyt varmaan monia kymmeniä esityksiä. Perinne on siis minulle tuttu.
Pitkää ajan kuluessa olen harmikseni todennut, että perinne on päässyt pahasti rapautumaan. En tarkoita sitä, etteikö perinteistä esitystä saisi kehittää. Tarkoitan esityksiin tulleita muutoksia, jotka ovat selviä huononnuksia. Taustalla lienee jonkin musiikkikustantamon julkaisu.
Ensimmäinen muutos on sanan ”soti” vaihtaminen sanaan ”soitti”, kun lauletaan ”Maan päällä, metelin alla se kansa, kansa soti, …”. Muutos ei ole mitenkään perusteltavissa.
Toinen muutos koskee knihtin laulua Husaari olen minä sodassa. Sitä lauletaan lyhennettynä versiona, johon olen muistinvaraisesti lisännyt pois jätetyn osuuden kursivoituna:
Husaari olen minä sodassa / ja urhoollinen sotamies / ja vaikka olen varustettu joka ties /
niin täytyy minun totella keisaria / ja kuunnella pyhää lakia / ja kuunnella pyhää lakia. Ja
keisari saa vastata edestämme / mitä me olemme kukistaneet / siihen on meitä opetettu / että totella keisaria / ja kuunnella pyhää lakia / ja kuunnella pyhää lakia
Tarinan kulun kannalta käsittämätöntä on siirtää knihtin repliikki ”Tästä ulos, tästä sisään. Tästä mun matkani pitää” Herodekselle.
Knihtihän sen sanoo lähtiessään toteuttamaan poikalasten tappokäskyä. Kun hän sitten palaa ja kertoo suorittaneensa saamansa tehtävän, tappaneensa ja virtaan heittäneensä kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset, hänen kuuluisi lopuksi todeta: ”Mutta sitä äsken syntynyttä juutalaisten kuningasta en löytänyt." Tämä toteamus on jäänyt pois tärvellyssä versiossa.
Tässä versiossa Herodes lupaa palkita knihtin kullalla ja hopealla. Perinteisen version mukaan hän toteaa: ”Tahdon palkita sinut, en kullalla ja hopealla vaan antamalla yhden verisen merkin miekkani kärjestä.”
Jotta perinne säilyisi elävänä, sitä on toki voitava uudistaa. Hieno esimerkki tällaisesta uudistuksesta on adventin aattona Oulun tuomiokirkossa kuultu Sofia Magdalena -kuoron esittämä versio.
Se on Yrjö Hjeltin sovittama ja osittain uudelleen säveltämä. Siinäkin valitettavasti oli noita edellä mainitsemiani virheellisyyksiä. Tuo esitys meni syvälle tunteisiin. Elina Vuoksiolan koreografia tuki hienolla tavalla kuoron musiikillisesti loistavaa esitystä.
Pentti Kortesluoma
eläkerovasti
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.