Näyttävä se kukkiessaan on ja siitä nimensäkin saanut: komealupiini. Juuri nyt tuo hernekasvi kukkii myös Pohjois-Pohjanmaalla.
Lajin koreus peittää alleen sen pimeän puolen. Komealupiini on vieraslaji pahimmasta päästä. Kuten moni muukin vieraslaji, lupiini uhkaa Suomen alkuperäistä lajistoa ja perinteisiä luontotyyppejä.
Vieraslaji on määritelmän mukaan kasvi, eläin tai muu eliölaji, jonka siirtymistä luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle ihminen on edistänyt tarkoituksella tai tahattomasti.
Kuten Kaleva torstaina kertoi, lupiini tuotiin kohta 200 vuotta sitten Pohjois-Amerikasta Eurooppaan koriste- ja rehukasviksi. Toinen silmää hivelevä, tuoreempi vieraslaji on meillä esimerkiksi aurinkoahven, pohjoisamerikkalainen akvaariokala.
Myyvän nimen saanut kala ei hypännyt omin neuvoin suomalaisiin lampiin tai järviin, jossa se nyt uhkaa alkuperäistä vesieliöstöä. Akvaarioista ja lammikkokasvatuksesta on lähtenyt leviämään myös kanadanvesirutto, joka on todellinen riesa monissa Kuusamon järvissä.
Vieraslajin sukulaistermi on tulokaslaji. Niiden liikkeissä ihminen ei ole sählännyt välissä. Turun lajitteluasemalla tänä kesänä pesinyt kattohaikarapariskunta on lentänyt tänne omasta tahdostaan. Näin myös esimerkiksi tulokaslajit merimetso tai neitoperho.
Lupiinin arvioitiin pitkään pysyvän teiden varsilla. Vähitellen kasvupaikat ovat laajentuneet, ja laji on tunkeutunut monille uhanalaisten niittykasvien kasvupaikoille. Autoloma vaikkapa Varsinais-Suomessa tai jo muutamassa paikassa Pohjois-Pohjanmaallakin osoittaa tämän karusti.
Jokainen vieraslaji ei tee vahinkoa Suomen luonnossa. Näin vaikkapa päivänkakkara tai siili. Minkki taas on antanut työtä ja toimeentuloa mutta samalla tehnyt kauhistuttavaa jälkeä vesilinturannoilla.
Kasvien joukossa lupiinin ohella kamppailua käydään nyt esimerkiksi jättiputken, kurttulehtiruusun ja jättipalsamin leviämisen estämiseksi. Oulussa torjutaan luonnonsuojeluyhdistyksen talkoissa tänä vuonna erityisesti jättipalsalmia.
Vieraslajien torjunta on vähitellen ymmärretty kansallisesti tehtäväksi. Urakka on kuitenkin kova. Torjunta on monen lajin kohdalla äärimmäisen työlästä myös fyysisesti. Menetelmien on oltava oikeita, jotta työllä todella on tuloksia.
Kuten Kalevan juttu kertoi, lupiinin torjuntakeinoja ovat oikea-aikainen niitto ja juuripaakkujen kaivaminen ylös. Myös kurtturuusuista on kaivettava juurakko pintaan. Jättipalsamia torjutaan kitkemällä ja niittämällä. Hiki puskee pintaan kaikissa näissä urakoissa.
Työtä tekevät lähinnä vapaaehtoiset tahot. Villiminkin ja supikoiran pyytäjinä ovat kunnostautuneet monet metsästäjät.
Työn voi aloittaa vaikka omalta tontilta. Kynnys etenkin vieraskasvien torjuntatalkoisiin on matala. Konkreettiseen luonnonsuojelutyöhön pääsee kiinni minuutin parin koulutuksella.