Vaikka liikennekuoleminen määrä on nyt alempi kuin kertaakaan 50 vuoteen, liikennekulttuurissa on parantamisen varaa. Rattijuopot ovat yhä suurin uhka.
Autolla ajo on vaarallista. Liikenneonnettomuuksissa kuolee paljon enemmän ihmisiä kuin junissa tai lentokoneissa. Pahin oli tilanne vuonna 1972, jolloin 1 156 ihmistä menetti henkensä tieturmissa. Vielä 1980-luvun lopussa tien päällä menehtyi yli 700 ihmistä. Neljänsadan pintaan juututtiin 1990-luvun puolivälin paikkeilla.
Viime vuonna ihmishenkien menetykset alenivat rajusti. Ennakkotietojen mukaan liikenteessä kuoli silloin 360 henkilöä. Näin alhainen uhrien määrä on viimeksi kirjattu puoli vuosisataa sitten. Kehitys on suorastaan huimaava, pörräähän maanteillä nyt 2,6 miljoonaa autoa, kun niitä 50 vuotta sitten oli reilut 60 000.
Vaikka liikennekuolemat vähentyivät rajusti, onnettomuuksien määrä pysyi lähes ennallaan. Loukkaantumiseen johtaneet onnettomuudet vähenivät vain prosentilla. Vielä ei kannata iloita siitä, että liikennekulttuuri olisi pysyvästi parantunut.
Tiekuolemien merkittävään vähenemiseen ei ole vain yhtä syytä, vaikka poliisi mielellään korostaakin kännykän handsfree-pakon vaikutusta. Asiaa kannattaisi selvittää tarkemmin. Vieläkään ei ole tutkimustietoa siitä, kuinka monta onnettomuutta kännykät ovat viime vuosina aiheuttaneet.
Viime vuoden hyvä tulos on odotettu jatko viime vuosikymmenen alusta jatkuneelle kehitykselle. Vuonna 1993 Esko Ahon hallitus asetti tavoitteeksi puolittaa vuoden 1989 tiekuoleminen määrä 734 vuosikymmenen loppuun mennessä. Vuoden 1997 periaatepäätös asetti tavoitteeksi vain 250 kuollutta vuonna 2005. Tähän tuskin päästään eduskunnan hyväksymistä kuripaketeista huolimatta.
Viime vuosi oli liikenteen kannalta monella tavalla poikkeuksellinen. Talvi maan eteläosissa oli luminen ja kylmä. Se saattoi vähentää kolareita, kun etelän elävätkin oppivat ajamaan yhtä varovaisesti kuin pohjoisen asukkaat. Nuoret taas kaahailivat kesäkeleillä aikaisempia vuosia harvemmin, joten myös kuolonkolarit vähenivät peräti 28:lla. Tulos on huima. Riskikuljettajia ovat olleet myös työsuhdeautoilla ajaneet. Tilastojen mukaan työsuhdeautojen määrä on vähentynyt. Siirtyminen oman auton käyttöön vaikuttaa todennäköisesti myös maanteillä.
Huonoimmillaan kuljettajien asenteet liikenneturvaan olivat vuosina 2001 ja 2002. Viime vuonna tilanne parani. Se taas johtunee monista suuttumusta aiheuttaneista onnettomuuksista. Nyt pelätään, että asenteet muuttuvat taas välinpitämättömiksi.
Viime vuoden tilastojen perusteella liikenneturvallisuustyö kannattaa. Paljon kuitenkin on vielä parantamisen varaa. Ihmisiä kuolee yhä tasoristeysonnettomuuksissa auton ajaessa junan alle. Koska kaikkia tasoristeyksiä ei voida muuttaa vartioiduiksi, autoilijoiden on oltava entistäkin varovaisempia. Liukkaan kelin ajoa on opeteltava, maanteitä ja kevyen liikenteen väylien parantamista on jatkettava. Hyvää ei lupaa sekään, että ylinopeutta ajetaan yhä surutta.
Rattijuopot ovat kuitenkin tieliikenteen ikuisuusongelma. Vuosittain rattijuopumuksia tulee ilmi reilut 20 000. Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen sanoi STT:n haastattelussa, että toistuvasti juovuksissa huristelevat saadaan kunnolla ruotuun vain painostamalla. Rattijuopolle pitäisi lukemattomien ehdollisten vankeustuomioiden sijaan antaa kaksi vaihtoehtoa: joko ehdoton vankeus ja hoitoon meno.
Vappuna käynnistyvä viinaralli voikin lisätä tiekuolemien määrää. Hoitoonohjauksen esteenä kuitenkin on hoitopaikkojen puute. Asia on pikimmiten ratkaistava.