Pääkirjoitus

Tie­dus­te­lua mit­ta­ti­lauk­ses­ta

Lontoossa kuluneella viikolla julkistettu Irak-raportti katsoo, että Britannia lähti sotaan huterin tiedoin.

Lontoossa kuluneella viikolla julkistettu Irak-raportti katsoo, että Britannia lähti sotaan huterin tiedoin. Raportin tekijä lordi Butler ei silti moittinut henkilökohtaisesti ketään, ei edes pääministeri Tony Blairia. Butlerin mukaan hallitus toimi hyvässä uskossa eikä yrittänyt johtaa ketään harhaan.

Ei ollut iso yllätys, että Blair otti raportista kaiken hyödyn irti. Hän piti sotaan lähtöä edelleen perusteltuna muun muassa siksi, että hänestä Saddam Hussein halusi joka tapauksessa kehittää joukkotuhoaseita. Blair totesi Irakin ja koko maailman muuttuneen sodan jälkeen entistä turvallisemmaksi paikaksi. Väitteen paikkansapitävyys on vähintäänkin kyseenalainen.

Vaikka Butler moitti brittitiedustelun luottaneen epävarmoihin irakilaistietoihin, hän päästi tiedustelupalvelunkin pinteestä. Butlerin mukaan lähteistä oli pulaa, ja tiedustelumateriaalia tarvittiin kiireesti poliitikkojen puolelta tulleen paineen vuoksi. Kun raportin johtopäätös oli, että tiedustelupalvelu ja poliitikot kantavat virheistä yhteisen vastuun, käytännössä vastuuta ei kanna kukaan.

Butlerin raportin herättämiä ristiriitaisia tunteita kuvaa esimerkiksi Britannian entisen ulkoministerin Robin Cookin kirjoitus The Independent -lehdessä. Cook hämmästeli, kuinka kukaan ei ole syyllinen, vaikka maan tiedusteluelimet tekivät historiansa pahimman virheen.

Viikko sitten Yhdysvaltain senaatti julkisti oman Irak-raporttinsa, joka koski keskustiedustelupalvelu CIA:n toimintaa. Syyskuun 2001 terrori-iskua koskeva raportti on vielä julkistamatta. Lisäksi presidentti George Bushin ja tämän lähipiirin toimintaa koskeva osio tullee julki turvallisesti vasta presidentinvaalien jälkeen.

Senaatin raportti murjoo Yhdysvaltain tiedustelutoimintaa paljon kovemmin sanoin kuin Butler brittitiedustelua. Komitean mukaan CIA teki vakavia virhearvioita, liioitteli uhkia ja esitti esimerkiksi kemiallisista ja biologisista aseista väitteitä, jotka eivät perustuneet tiedustelutietoihin. Raportin mukaan CIA:lla ei edes ollut vakoojia Irakissa vuoden 1998 jälkeen. Jopa komitean republikaanipuheenjohtaja arvioi CIA:n käyttäneen asemaansa väärin.

CIA:ta ja brittien tiedustelua on totuttu pitämään alallaan maailman tehokkaimpiin kuuluvina. Raporttien valossa niiden toiminta vaikuttaa uskomattoman tökeröltä. Mutta kumpi oli ensin, kahden maan poliittisen johdon halu lähteä sotaan vai tiedustelupalvelujen esittämät tiedot, joiden perusteella sotaan lähtöä sitten perusteltiin? Näyttää siltä, että tiedustelupalvelut tarjosivat sitä, mitä niiltä toivottiin.

paakirjoitus@kaleva.fi