Harri Ahoa on helppo ymmärtää. Urheilutoimenjohtajan huulet ovat sinetöidyt, vaikka hän istuu kovan uutisen päällä. Kärpissä on 2000-luvulla eletty maailmassa, jossa kaikki kerrotaan tasapuolisesti ja kaikille yhtä aikaa.
Kun episodin osapuolet Mikko Haapakoski ja Harri Aho viimein saavat nimensä sopimuspaperiin, Kärpät järjestää omalla klubillaan tiedotustilaisuuden, jossa korulauseet leijuvat kauniisti ja harkitusti. Siellä Haapakoski kiittää Kärppiä luottamuksesta ja toteaa, että nyt on juuri sopiva hetki ottaa uralla seuraava askel ylemmäksi kohti kovempia haasteita.
Aho taas taustoittaa Haapakosken loistavaa kärppäuraa, kehuu tämän kärpän muotoista sydäntä ja uskoo, että valinta oli vaihtoehdoista ehdottomasti paras.
Minkälaiseen pelilliseen aikakauteen Kärpät kesällä siirtyy?
Koska Haapakoski oli itse aktiiviaikoinaan puolustaja, hänen huoneentaulussaan oman pään tarkka pelaaminen on kirjailtu kultakirjaimin. Mutta koska hän oli myös voimakkaasti ylöspäin noussut kiekollinen pakki, luovalle ja nopealle hyökkäyspelille on joukkueen taktiikkataulussa oma paikkansa.
Ainakin yhteen, mutta sitäkin tärkeämpään taktiseen täysosumaan Haapakoski on jo jättänyt kädenjälkensä - vaikka oli vielä pelaaja. Väittämä liittyy Kärppien liiganousuun keväällä 2000 ja karsintaan Pelicansia vastaan, jolloin Juhani Tammisen ote omista joukoista oli jo lipsunut.
60 minuutin paine ei enää purrut, ja kun Kärpät hävisi toisen ottelun kotonaan 1-5 ja silloinen Pelicansin tähtihyökkääjä Brett Lievers teki mitä tahtoi, herrat Haapakoski ja Jari Laukkanen ottivat pelaajina taktisen puolen johtoonsa.
Kahdessa seuraavassa ottelussa Kärppien ykkösviisikko keskittyi pitämään Lieversin ketjun kurissa ja antoi näin Niklas Hagmanille, Vjatseslav Fandulille ja Teemu Virkkuselle tilaa tehdä ratkaisevat osumat.
Tuossa kärppäjoukkueessa pelasi myös Harri Aho.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi