Suomi on säästänyt itsensä ulos kansainvälisen tason tutkimuksen ja innovaatioiden kärkipaikalta.
Entisestä edelläkävijästä on tullut kymmenessä vuodessa perässähiihtäjä. Se heikentää kilpailukykyä.
Vielä kymmenisen vuotta sitten Suomi tiedettiin maailmalla huipputeknologian ja korkean tason osaamisen maaksi, jossa valtio oli sitoutunut vahvaan koulutuspolitiikkaan ja laajaan tutkimus- ja kehitysrahoitukseen.
Koulutustaso oli ehdotonta kärkeä 35 kehittyneen OECD-maan listauksissa. Väkimäärältään pieni valtio ihastutti. Moni taho haki Suomesta oppia koulutukseen ja teknologiseen tuotekehittelyyn.
Tänään on toisin. Suomesta on tulossa kovaa vauhtia perässähiihtäjä, kun kaksi hallitusta on leikannut tutkimus- ja kehitysrahoja peräjälkeen.
Takavuosien edelläkävijyys ei ollut sattumaa, vaan se perustui harkittuun tiedepanostukseen.
Parhaimmillaan Suomi sijoitti tutkimukseen ja kehitys- ja innovaatiotoimintaan neljä prosenttia bruttokansantuotteestaan (bkt). Sijoitukset tuottivat teknologian ja tieteen huippuja.
Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi leikkasi monen EU-maan tutkimusrahoitusta, mutta säästökuuri tuntui varsinkin Suomessa, jossa oli totuttu tiettyyn tasoon.
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ensimmäisenä toimintavuotena rahoitusosuus kutistui 2,8 prosenttiin suhteessa bkt:hen. Romahdus ei voinut olla näkymättä käytännössä. Esimerkiksi innovaatiorahoituksesta huolehtinut Tekes menetti tutkimusrahoja satoja miljoonia euroja säästöjen vuoksi.
Hallitus tuskin on sivistys- ja yliopistovastainen, kuten on väitetty, mutta ymmärtämätön se on ollut. Poliitikoilla on ollut vaikeuksia hahmottaa, että virheellisesti kohdistettujen säästöjen vaikutus näkyy yhteiskunnan kehityksessä pitkään. Valtion budjetista hetkellisesti säästetty raha on muuttumassa menetetyksi kilpailukyvyksi.
Säästöleikkurin seurauksena Suomi uhkaa tipahtaa kehityksen kelkasta tutkimuksessa ja innovaatioissa.
Aivan suotta eivät Aalto-yliopiston innovaatiojohtamisen professori Erkki Ormala ja tutkimusjohtaja Yrjö Neuvo ole muistuttaneet (HS 4.6.), että kansainväliset yritykset arvioivat sijoittumismaitaan myös sen mukaan, millainen osaamistaso on tarjolla ja mitkä ovat innovaatiotoiminnan edellytykset.
Yrityksen näkevät, että näiden tekijöiden kunnossapidossa Suomi ei ole viime vuosina kunnostautunut. Tässä suhteessa kilpailukyky on varmuudella heikentynyt.
Huolestuttava ilmiö on myös niin sanottu aivovienti eli korkeasti koulutettujen siirtyminen Suomesta muualle.
Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton laskelmien mukaan Suomesta lähti yli 3 000 tutkijakoulutettua ulkomaisiin tutkimuslaitoksiin vuosina 2005–2015. Tulijoita oli huomattavasti vähemmän, mikä ei riitä tasaamaan osaajien menetystä.
Suomen talous kasvaa, joten koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan rahoituksesta on huolehdittava. Panostuksen nosto takaisin neljään prosenttiin ei tosin enää riitä. Kilpailu on Suomen ottamien välivuosien aikana koventunut.